13/06/2011

Aux Champs Elysées

Lauantaina mulla oli neljän päivän koulutuksen jälkeen ensimmäinen vapaapäivä. Illalla käytiin katsastamassa Disney Villagen yöelämätarjonta ja päivällähän oli melkein velvollisuus lähteä käväisemään Pariisissa, kun se on tuossa aivan lähellä. Hypättiin siis RERiin Eerikan ja Astan kanssa ja maksettiin koko päivän ajeluista Pariisissa 3,40 €! Hullua.
Maan alta ylös kivuttuamme meitä kohtasi heti tanssishow Riemukaaren edessä, kuinka siistiä!

Käppäiltiin tanssin loputtua siltä erää Champs Elyséetä pitkin. Samoin tuntui tekevän aika moni muukin ihminen, sillä populaa riitti...

Käännyttiin Champs Elyséeltä sitten Aleksanteri III:n sillalle. Siellä riittikin katseltavaa, kun joku hääpari otatti hääkuviaan turvallisesti keskellä tietä Invalides-kirkko taustalla. Ja mikä parhainta, näimme ensimmäisen vilauksen rakkaasta Eiffel-tornista.




Mentiinkin sitten boulangerien kautta nauttimaan tuulisesta piknikistä Eiffel-tornin juurelle. En kyllä varmaan koskaan väsy sen katseluun. Lauantaina toi piknikin nauttiminen tuntui kyllä riittävän, sillä innokkaita torniin kiipeäviä kyllä näytti olevan enemmän kuin tarpeeksi liikkeellä.

Eiffeliltä otettiin metro sitten Notre Damelle, kun täytyihän nää kaikki päänähtävyydet nyt saada kierrettyä yhden päivän aikana... Tästä eteenpäin voikin sitten vain chillata ja nauttia Pariisin pienistä sivukujista.
Notre Damen edustalla oli maailman liikkiksimpiä vanhuksia ruokkimassa puluja ja auttoivat turisteja ottamaan kuvia niiden kanssa. Näköjään kaikki pariisilaiset eivät olekaan tylyjä ilkimyksiä.


Notre Damen lähelle oli kai tässä lähiaikoina aloitettu myös tollainen lukkosilta, joka oli täynnä erilaisia kiinnikkeitä lepertelyiteen. Koko silta oli aivan täynnä, vaikka päivämääristä päätellen koko juttu on ollut pystyssä vasta tästä keväästä.


Katseltiin Seinen varrella olevia vanhojen kirjojen ja korttien yms. kauppiaita. Tekisi mieli ostaa ne kaikki julisteet kerralla, mutta tällä kertaa tyydyin vain pariin postikorttiin.
Yhtä ihania kuin ne julisteet ovat kaikki tollaiset pienet sivukujat ja parvekkeille istutetut pusikot. Tekisi mieli ostaa tohon meidänkin ranskalaiselle parvekkeelle joku kasvi, vaikka tappaisen sen kyllä varmaan aika nopeasti.


Päivämme Pariisissa päättyi kiertelyyn latinalaiskortteleissa ja siellä illallistamisella. Ihania ravintoloita oli niin paljon, että oli jo aikamoinen valinnanvaikeus niiden kanssa, mutta tonkin raflan Camambert-leivät ja suklaamousse kyllä maistuivat.

Eilen mulla oli ensimmäinen oikea työpäivä ja kohta täytyisi lähteä seuraavaan vuoroon, mutta niistä vähän myöhemmin lisää!


Joe Dassin - Les Champs Elysées

09/06/2011

Aivopesua Disney Spiritiin

Disney-urani lähti siis käyntiin neljän päivän koulutuksella, josta on enää huominen kassakoulutus jäljellä. Ensimmäisenä päivänä oli Disney Tradition, joka oli siis käytännössä aivopesua Disney-spiritiin eli yltiöpäiseen iloisuuteen ja The Walt Disney Companyn ylistämiseen. Toisena päivä oli taas Orientation eli kävimme läpi työntekijöiden etuuksia (lisää aivopesua, mehän olemme niin special) ja tänään lääkärintarkastus ja turvakoulutusta.
Oon ehtinyt saamaan myös kuvassa olevan nimikyltin ja Disney-ID:n. Jostain syystä oon täällä Sanna Marika, vaikka koko elämäni mua on ihan vaan Sannaksi kutsuttu... No työkaverit tuntuivat ainakin saavan uutta haastetta nimen tavaamiseen, kun käväisin eilen työpaikalla ekan kerran.


Heti ensimmäisenä päivänä päästiin jo käymään lounaalla itse puistossa. Tuntuu aivan hullulle, kun nyt on oikeasti siellä, mistä näki pienenä huumaavia mainoksia Disney-filmien lopussa. Vielä huumaavamman siistiä on mennä koulutukseen ennen yhdeksää, kun puisto ei ole vielä auki, ja vilauttaa ID:tä ihmislauman odottaessa puistoon pääsyä.


Fantasylandin portin eli Prinsessa Ruususen linnan ja Adventureslandin Leijonakuninkaan hahmot nähdessäni taannuin aivan alle kouluikäisen tasolle. Olisi tehnyt mieli kirmata ympäriinsä ja hakea kaikilla mahdollisilta hahmoilta nimmarit niin kuin kaikki pikkulapset. ÄÄ! Teki pahaa, kun ei voinut heti lounaalla lähteä testaamaan kaikkia laitteita.


No heti koulutuksen jälkeen mentiinkin sitten ruotsalaisen Christopherin ja suomalaisten Jannen ja Eerikan kanssa kokeilemaan suosituimpia laitteita, sillä puistossa ei pilvisen sään takia ollut juuri porukkaa. Normaalisti tohon Space Mountainiin tai sitten tohon alemmassa kuvassa olevaan Big Thunder Mountainiin saa odottaa parisen tuntia ja nyt jonoa oli viiden minuutin verran...



Eilen kävin myös ensimmäisen kerran tulevassa työpaikassani Disney Villagen Disney Storessa. Disney Villagessa on lähinnä ravintoloita, kahviloita ja baareja eli en siis ole puiston puolella töissä. Toi kauppa on kuitenkin koko alueen toiseksi isoin, joten hommaa ja työkavereita varmaan riittää.
Eilen mulle näytettiin paikkoja ja selitettiin kaikkia yleisiä käytäntöjä. Näin myös mun työasun, joka ei itse asiassa ole niin kamala kuin olisi voinut olla vaan mulla on ihan perusvalkoinen kauluspaita, sininen kraka ja harmaat raidalliset housut. Sunnuntaina alkaa työt, hui!

Menee siis tosi hyvin täällä. Eilen tarjoilin pikkuperheellemme savustettua pastaa polttamalla edellispäivän ruoan. Jotenkin kummasti mua ei kutsuttu tänään kokkaushetkeen mukaan...
Nyt täytyy kuitenkin lähteä seinän taakse viettämään iltaa porukalla, see you!

The Crash - Big Ass Love

08/06/2011

Paina taas kaasu pohjaan, anna elämän mennä










Ennen Ranskaan lähtöä ehdin juhlimaan omia lakkiaisianikin. Koulun juhlassa jännitti eniten taival korkeilla koroilla hakemaan lakkia, mutta sen urheilusuorituksen jälkeen saikin vain nauttia päivästä. Mitään kovin suuria juhlia en pitänyt, mutta silti sai kiirehtiä, että ehti juttelemaan kaikkien kanssa. Kamalilta lahjoilta ja niiden tuomalta kiusaantumiseltakin vältyin onneksi suurimmilta osin.

Illalla juhlimme tietysti vielä kaveriporukalla, ensin ihanassa teltassa järven rannalla ja lopuksi vielä paikallisessa juottolassa. Oli tosi hauska ilta, ja kotiin saavuin auringon noustessa.


Olavi Uusivirta & Anna Järvinen - Nuori ja kaunis

07/06/2011

Väsynyt matkustaja

No nyt sitä ollaan sitten perillä Ranskassa. Matka tänne alkoi ihanasti sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, joten olo on ollut kivan pirtsakka lauantaisten juhlien ja yöbussin jäljiltä. Kohtalontoveri löytyi Helsinki-Vantaalta, kun tapasin Eerikan (kuvassa vas.), jonka kanssa olimme samalla lennolla. Pariisin päässä seuraan lyöttäytyi vielä Ella. Oon kyllä onnellinen, etten ollut yksi sompailemassa ympäriinsä, sillä perillä Val d’Europessa olimme vasta kentän sisäisen metron, TGV-junan ja lähijunan eli RERin jälkeen. Miellyttävintä matkasta teki tietysti matkalaukun kanssa voimailu...
















 Chessyssä ennen Val d’Europea meinasimmekin sitten seota, kun näimme ensimmäisen vilauksen Disneyn alueista. Teki mieli vaan kirmata ympäriinsä, mutta laukku vähän rajoitti sitä intoa.

Jonkinlaisen pienen infotilaisuuden ja tarkisteluiden jälkeen pääsimme sitten majoittumaan. Periaatteessa cast memberit ovat asuntoloissa, mutta koska porukkaa on niin paljon kesällä töissä ja yksi asuntoloista on remontissa, meidät sijoitettiin huoneistohotelliin, Citéaan, noin 10 minuutin bussimatkan päähän Disneylandista Magny le Hongre-nimisessä kyläsessä.
Mulle sattui kämppiksiksi kolme muuta suomalaistyttöä, joista yksi on Ella. Tää huoneistohotelli ei oo mikään perushotelli vaan käytännössä kaksikerroksinen rivariasunto. En oo vielä ees ulkoa ottanutkaan kuvia, mutta makuuhuoneesta löytyy ranskalainen parveke!


Kotiin asettumisen jälkeen teimme vielä tarkemman tutkimusmatkan Val d’Europeen, jossa on varmaan hienoin ja suurin ostari, jonka oon koskaa nähnyt! Ihan basic-kamaa soitella valkosta flyygeliä keskellä ostoskeskusta. Koko toi paikka onkin rakennettu Disneylandin myötä, joten siinä lienee syy tollaseen hienosteluun.

Tänään alkoi sitten kolmen päivän koulutus (tai aivopesuksikin sitä voisi kutsua), mutta siitä lisää vaikka huomenna.


Christophe Maé - Dingue Dingue Dingue

05/06/2011

Vuodesta toiseen on kertonut Sasu, mä en tänne jää, mä en täällä asu

Koko elämänsä sitä on kaivannut pois kotikaupungistaan, ja nyt kun lähtö on muutaman vaivaisen tunnin päässä, sitä alkaakin tajuta, miten paljon kaikkea hyvääkin tässä paikassa on. Mahtavia ystäviä, kävelyitä järven rannalla omassa rauhassa, tuttua ja turvallista. Tai no en siitä turvallisesta enää tiedä; viime viikonloppuna 17-vuotias poika napattiin kadulta keskellä päivää ja sitä edellisenä paloi tehdashalli. Täähän on varsinaista koulutusta suurkaupungin elämään...

Nyt on kuitenkin aika sanoa hyvästit Äänekoskelle ja Suomelle ainakin kolmeksi kuukaudeksi, kun lento Pariisiin lähtee aamulla klo 8:30. Au revoir!


Zen Café - Minun kaupunkini

03/06/2011

Valkolakki märkänä kun juoksee kädet ylhäällä ja huutaa helou vapaus



















Huh, 12 tunnin päästä sitä alkaa olla jo lähellä se hetki, jota ollaan odoteltu viimeiset 12 vuotta koulukirjojen parissa, siis lakkiaiset. Tää päivä on ollut aika stressiä, kun kaikkia juhlien hommat tuntuivat kasautuvan pelkästään viimeiselle päivälle kuten kaikilla muillakin ilmeisesti, sillä Äänekosken keskusta oli tupaten täynnä autoja. Odottelu kiireessä ja tuskainen parkkipaikan metsästys vasta olivatkin omiaan lievittämään ahdistusta.

Kaiken juhlienvalmistelutohinan keskellä olisi pitänyt jaksaa keksiä, mitä sisältöä Ranskan matkalaukku kaipaa vielä, sillä en enää viikonloppuna ehdi oikein tekemään ostoksia. No, vaatteita ei tunnu ainakaan puuttuvan, ja uskoisin vahvasti löytäväni ainakin muutaman kaupan Pariisistakin...

Nyt en kuitenkaan jaksa enää stressata huomisesta, vaan tarkoituksena on nauttia joka hetkestä. Onnea kaikille muillekin ylioppilaille ja valmistuneille!


Samuli Putro - Elämä on juhla