26/09/2011

Pikkukujia, mansikoita Seinen varrella ja maksimekko



Eilen lähdin taas vapaapäivän kunniaksi  seikkailemaan Pariisin vilskeeseen. Näihin kolmeen ja puoleen kuukauteen taitaa mahtua yksi viikonloppu, jona en hypännyt kaupungin sykkeeseen vievään lähijunaan lainkaan.
Tänä lauantaina suuntana oli Monan kanssa kaupunginosa nimeltä Le Marais, joka on kyllä kovaa vauhtia saamassa paikan suosikkialueideni joukossa. Se on täynnä jännittäviä graffiteja, pieniä (ja minulle vähän liian tyyriitä) design- ja vintageputiikkeja ja vähän epäilyttäviä mutta loppujen lopuksi ihania juutalaisvibaisia ravintoloita.


Tarkoituksena oli pysyä Marais'ssa vähän pidempäänkin, mutta eksyimme Monan kanssa yhtäkkiä aivan Notre Damen kupeelle. Vaikka Eiffelin tornista levittäytyy silmänkantamattomiin jatkuva talorivistö, Pariisin keskusta yllättää silti aina pienuudellaan. Tai sitten mun jalat on vaan treenautuneet superhyvään kuntoon enkä hahmota enää kävelymatkon pituuksia.


Tässä asussa nämä mahtavat jalkani eivät valitettavasti pääse kuvaan (perheenlisäystä näyttäisi sen sijaan olevan luvassa), mutta joka tapauksessa on parasta, että syyskuun viimeisenä viikonloppuna voi vielä kulkea hihattomassa mekossa niin, että auringossa tulee jopa kuuma.
En olekaan uskaltanut hirveästi käyttää tätä uutta aluevaltaustani, maksimekkoa, mutta päätin nyt vielä nauttia siitä lämpimän päivän kunniaksi. Piipahtaessani illalla ranskalaisen miespuolisen kaverini luona päätös ei tuntunut enää niin hyvältä, kun hän totesi minun näyttävän noidalta tässä asussani... Olenkin muuten todennut, että sellainen käsite kuin kohteliaat ranskalaismiehet ovat antiikin Kreikan taruihin verrattavissa oleva myytti, joten turha haaveilla niistä siellä pimeässä Suomessakaan.





Notre Damelta lähdimme kävelemään kohti St Louis'n saarta, jolle muistaakseni ensimmäiset pariisilaiset asettuivat asumaan aikoinaan. Nyt sieltä löytyi Marais'n tyyliin pieniä kauppoja ja etenkin maailman suloisimpia herkkupuoteja.





My Berry -myymälä pelasti meidät kuitenkin paheiden teiltä herkkukaupoista. Luonnonjogurtista tehtyä jäätelöä, mansikoita ja ilta-aurinko Seinen rannalla, namnam!







Sattumalta (mehän tiesimme tietysti koko ajan, missä kävelimme) päädyimme takaisin Marais'n ja Bastillen kulmille. Voisin kuvata näitä mainoksia, näyteikkunoita ja kuppiloita lopputtomiin ♥



Lopulta oli enää mahdotonta vastustaa kiusausta, joten sujahdimme yhteen istuskelupaikkaan kadun varrella ja jäimme nauttimaan näistä viiden ja puolen euron cocktaileista ja lauantai-illan ihmisvilinästä.


Keen'V - J'aimerais trop

24/09/2011

Paris, je t'aime

















Kesän aikana kävi niin, että rakastuin. Hullaanuin suorastaan. Unohdin vastata sähköposteihin ja pitää vanhaa puhelinta päällä. Bloggaaminen pyörähti vain etäisesti vaaleanpunaisen täyteisissä aivoissani. Väsymyksellä ei ollut mitään väliä, sillä tärkeämpää oli olla hereillä mahdollisimman paljon.
Kun kuulin saaneeni Suomesta opiskelupaikan, josta olen haaveillut suunnilleen yläasteelta asti, meinasin alkaa itkeä jo tulevan sydänsurun takia. Ja seuraavana päivänä marssinkin pyytämään sopimuksen jatkamista. Ja muutamaa viikkoa myöhemmin nimet olivat papereissa, jotka lupasivat työpaikan Disneylandissa toistaiseksi, siis ilman päättymispäivää.

En nimittäin saa uudesta rakkaudenkohteestani, Pariisista, tarpeeksi. En ole vielä hengittänyt tarpeeksi sitä kummalista tuoksua metrotunnelissa, kurkistanut tarpeeksi monen kulman taakse löytämään jonkun upean yllätyksen tai seikkaillut tarpeeksi hämärtyvän Pariisiin kujilla.

Paris, je t'aime.


Mika - Elle me dit