28/10/2011

For a minute there I lost myself





Oon nyt hetken aikaa pyöritellyt uutta, puhelinliittymän mukana tullutta euron puhelintani, LG:n en-muista-mitä -versiota hyppysissäni. Ei se kyllä Nokiaa voita, mutta oon innoissani lataillut kaikkia erilaisia sovelluksia ja päässyt vihdoin kokoukuttamaan itseni Angry Birdsiin. Senkin voittaa kuitenkin Retrocamera-sovellus, jolla olen nappaillut paljon innokkaammin kuvia kuin ikinä ennen puhelimillani. Oon nyt aika vakuuttunut, että tällä kertaa (17.11.!) mun mukaan lähtee Lontoon Urban Outfittersiltä jonkinlainen filmipokkari. En kyllä tiedä yhtään, missä täällä voisi kehittää kuvia, mutta oon mä täällä asumistuista ja muistakin jo onnistunut tappelemaan, joten ehkä filminkehityskin onnistuu.

Onnistuin tänään myös shoppailussanikin yhtä hyvin kuin yleensäkin; lähdin etsimään työkenkiä, mahdollisesti talvisaappaita ja ehdottomasti laukkua. Tämän ostosretken päätteeksi tulin kotiin parin uuden topin kanssa. Jos sitten toisella kerralla paremmin sitten...
Loppuillan olen pyhittänyt sohvaan hautautumiselle ja Oreoiden popsimiselle. Kuuden työpäivän jälkeen se tuntuu parhaalta mahdolliselta vaihtehdolta.


Radiohead - Karma Police

25/10/2011

You played it to the beat




 Piti kirjoittaa jo aikasemmin, mutta teen tällä viikolla neljä 18-02 vuoroa, joten olen suosinut tuota sänkyä aika paljon hengailupaikkana, ja kun sieltä olen viimein kaivautunut ylös, olen kiitänyt jo heti jonnekin.

 Viikonloppuna ehdin tämän ranskan työnteon ja makoilun lomassa nähdä kavereitakin Singstar-illan merkeissä. Kielimuurikaan ei loppujen lopuksi haitannut, vaikka ranskalaiset eivät aluksi millään olisi halunneet laulaa mitään englanniksi enkä minä mitään ranskaksi.


Glee Cast - Rolling in the deep

18/10/2011

"Disney movies have given me unrealistic hair expectations"





Viikonloppu tuli ja meni jo, mutta muutama kuva siitä jäi ainakin taas käteen. Itse asiassa viikonloppuani oli aikaistettu alkamaan jo torstaina. Vähän väljempien vesien toivossa otin parin kaverin kanssa suunnaksi Les Hallesien suuren ostoskeskuksen. Haaveet suuresta uusien vaatteiden vuoresta vaihtuivat kuitenkin miesten osastojen penkeillä makoiluksi ja makutuomaroinniksi.
Saatoinkin sitten hyvällä omallatunnolla nauttia Louvren Starbucksin antimista. Mun on koko kesä pitänyt mennä käymään Louvressa. Pihalle olen päässyt jo monta kertaa ja nyt jopa sisälle asti. Vielä jonain päivänä hankin sen pääsylipunkin.
Annoin vielä viimeisen mahdollisuuden vaatehankinnoille Haussmannin Mango-liikkeen erikoisiltamassa, jossa oli -40% kaikista tuotteista. No voitte kuvitella, millaisen määrän saaliinhimoisia naaraita tällaiset tarjoukset houkuttelevat paikalle, joten ne tuntikausien mittaisilta näyttävät jonot eivät varsinaisesti inspiroineet minua shoppailufiilikselle kaupassa, jossa ne väljät vedet olivat kaukana. Vitamin Wateria sieltä sai onneksi ilmaiseksi.




Oikea Halloween on vasta parin viikon päästä, mutta Disneylandhan on tietenkin askeleen edellä kaikessa. Minäkin siis vein askeleeni kohti Halloweenlandiksi muuttunutta puistoa ja tsekkasin parit uudet spesiaaliohjelmat. Otin myös ensimmäisen kerran elämässäni yhteiskuvan hahmon kanssa, sillä Mr. Jackin kanssahan sellainen oli saatava. Teemaan sopivasti onnistuin näköjään omaksumaan nenääni Muumimörkömäisiä viboja, joten ehkä jätän ne hahmojen kanssa posettelut jatkossakin muille ihan suosiolla...






Perjantai-iltana vietetyn pizza-partyn jälkeen huono ruokaomatunto kaihersi, joten seuraavana aamuna lähdin jälleen kohti Pariisia, tällä kertaa tanssitunnille. Olen käynyt Stuodio Harmonicilla Bastillen hoodeilla aina silloin tällöin. Tanssitunniksi valitsin hip hop new stylen, mikä oli onneksi sen vähän pahasti kirpaisevan 16 euron arvoista.
Ennen tanssituntia ehdin vieläpä kierrellä mun lempparinaapurustoissa Le Marais'ssa ja Bastillessa. Tosta Bastillen metroasemalta avautuu mahtava näkymä Saint Martinin kanaalille, ja en vaan kyllästy Marais'n pieniin yksityiskohtiin. Bastillessa olisi vieläpä ollut katufestivaali tänä viikonloppuna, mutten ehtinyt jäämään pahemmin seurailemaan sitä, kun täytyi kiitää jo töihin iltakuuteen... Onneksi töitä on tähän tietoon enää ensi lauantaina, ja saan rakkaan vapaapäiväni taas takaisin.



Loppuun musiikin sijasta kerrassaan génial vuodatus Disneyn prinsessoista. True, true.

16/10/2011

Sans toi, les émotions d'aujourd'hui ne seraient que la peau morte des émotions d'autrefois

Viime sunnuntaiaamuna Roosa pakkasi tavaransa ja makasin sängyssä kaiken aktiviisuuden jälkeen yli puoleen päivään asti. Sen jälkeen arki onkin jatkunut täällä samalla tavalla kuin ennenkin eli töitä tehden ja kotitöiden tekoa vältellen joko pakoillen kotia tai uppoutuen tietokoneen maailmaan.

Pariisi ei pääse täällä Magny le Hongressa hengaillessakaan kuitenkaan kokonaan unohtumaan, siitä olen pitänyt hankinnoillani huolen. Viime viikkoina mukaani on tarttunut mm. seuraavaa:


Postikorttiständit ovat ikuinen heikkouteni täällä. Olen varmaan raivostuttavaa seuraa Pariisissa, kun jään pällistelemään jokaista mustavalkoisia kuvia sisältävää korttitelinettä. Vielä olen kyennyt vähän hillitsemään itseäni onneksi, mutta veikkaan huoneeni seinien täyttyvän tässä lähitulevaisuudessa.
Helinä-keiju ei ole sentään Pariisista vaan töistä varastettu joulukoriste (...). No ei suoranaisesti varastettu, sillä sen jalat ovat rikki, joten se olisi heitetty joka tapauksessa roskiin ja minä vain pelastin sen karmealta kohtalolta. Tosin en kyllä teipannut sitä tarpeeksi hyvin seinään ja nyt myös toinen sen siivistä on rikki, joten en tiedä siitä sen paremmasta kohtelusta täälläkään...


Toiset ikuisesti haikailemani esineet ovat nämä hölmöille turisteille suunnatut soittorasiat. Kun sellaisia oli kuudella eurolla eli perusturistikauppaa halvemmalla hinnalla myynnissä yhdessä Montmartren  pikkuputiikissa, en voinut kävellä sieltä ulos ilman yhtä niistä. Nyt voin pimputella Valse d'Amélieta aina taustamusiikin tarpeessa, sillä kokonsa puolestahan toi kulkee mukana vaikka taskussa valmiina romanttisen haikeisiin hetkiin!


Rakastan rakastan rakastan kiinalaiskauppoja Pariisissa! Oon itse asiassa shoppaillut eniten varmaan niissä, mutta katsokaa nyt näitäkin Saint-Germainen kadulta bongattuja kaunokaisia! Joskus onnen saa näköjään ostettua 25 eurolla.


Galeries Lafayttella jo pelkkä hintojen katsominen kirpaisee. Tämäkin oli jo normaalihintaisena halpa hame, 40 euroa, mutten silti ensimmäisellä ihastelukerralla raaskinut ostaa sitä elokuun lopulla. Kohtalo saattoi meidät nyt kuitenkin yhteen, sillä paikalliset hullut päivät olivat tiputtaneet hintaa 40 %! Toivottavasti talvi ei tule tänne ihan vielä. Vaikka sitten taas toisaalta olisi hyvä syy shoppailla vähän lisää talvivaatteita...


Yann Tiersen - La Valse d'Amélie

13/10/2011

Les petites aventures de Chantal & Rose à Paris, part 3




Lauantaiaamuna lähdimme metsästämään toreja Saint Germainin hoodeilta. Millekään supersuurelle markkinapaikalle emme nyt osuneet, mutta noi hedelmärykelmät on aina jotenkin niin söpöjä mun mielestä. Ja voisin vaihtaa aika pienellä suosutettelulla työni Disneyn suojista noiden leipomoiden näyteikkunoiden herkkujen koemaistajaksi.




Markkinoiden katsastamisen jälkeen harhailimme ympäriinsä, ja hairahduin taas kiinalaiskauppojen maailmaan. Ne kengät vain yksinkertaisesti kutsuivat nimeäni, mutta niistä lisää vaikka sitten huomenna!



Harhailumme johti myös kasvitieteelliseen puutarhaan Jardin des Plantes'n. Tuulisena syksypäivänä se oli vähän, no, harmaa, mutta täytyy ehkä ottaa uusintavierailu ensi keväällä sinne! Kasvihuoneista kun ainakin löytyi Saharan hiekkaa ja banaanipuita.






Kolmantena päivänä Champs-Élyséella kävellessä turismimittari alkoi lähestyä huippuaan kovaa vauhtia. Sitten kapusimme pimeän jo laskeuduttua Riemukaaren huipulle enkä voi kuin rakastaa tätä kaupunkia.
Mun mielestä kannattaa muuten kiivetä paljon ennemmin Riemukaarelle kuin Eiffeliin! Eiffelin huipulla kaikki on jo liian pientä piiperrystä, Riemukaarelta pääsee ihailemaan aitiopaikalta itse Eiffelin torniakin ja sinne kapuaminen on vielä kaiken lisäksi alle 26-vuotiaille EU:n kansalaisille ilmaista! Jonoa ei ole juuri lainkaan, ja kaikki se tuska ja polte reisissä ja pohkeissa on ehdottomasti tämän näkymän arvoista.


Elias & The Wizzkids - Waste of time

12/10/2011

Les petites aventures de Chantal & Rose à Paris, part 2


Torstaina otimme suunnaksemme jälleen Pariisin ja tällä kertaa Montmartren hoodit. Sacre Coeur -kirkkoa ja Moulin Rougea olen tuijotellut jo ihan tarpeeksi, mutta onneksi tuolta kukkulalta löytyy kaikkea muutakin jännittävää.




Pientä jännitystä tarjosi ainakin Montmartren hautausmaa, jonka ohi kävelimme sattumalta. Mustia korppeja ja kissoja siellä vilisi päivälläkin, joten yöllä en ikinä uskaltaisi tuonne ikivanhojen hautaholvien keskelle. Ja tiedättekö ne sillä tavalla kaiverretut kasvot, jotka tuntuvat tuijottavan ja seuraavan katseellaan, kun niiden ohi kävelee? Aion varastaa jonkun Montmartrelle haudatun idean ja hommata itselleni yhtä pelottavan haudan.







Hautausmaan lisäksi Montmartre pursuu taidetta jokaisesta kadunkulmasta. Pienen sadekuuron yllättäessä pujahdimme myös yhteen galleriaan asti sisälle. Sieltä löytyi mm. valokuvia New Yorkista, jotka olisin oikeastaan kaikki voinut ostaa kotiini.





Hienoin taideteos löytyi kuitenkin Abbessessin aukiolta. Je t'aime -muuri tai mikä liekään tämä onkaan nimeltään on täynnä rakkauden tunnustuksia eri kielillä. Sattumalta seinää ihailemassa ei ollut juuri ketään meidän saapuessa paikalle, joten tunnelma oli aika satumainen, kun taustalla kuului vielä hang drumin soittoa.





Kaikkea sitä katutaidetta katsellessa nälkä pääsi tietysti yllättämään (tai no en tiedä, miten yllättäen se oikeastaan iski ainakaan itseni kohdalla), joten suklaakrepit houkuttelivat meidät tietysti luokseen. Nautimme niistä lattiasta kattoon pienillä paperilapuilla vuoratussa ravintolassa. Suurin osa lapuista sisälsi rakkaudenjulistuksia joko jotakuta tai sitten Pariisia kohtaan. Itse päädyin jälkimmäiseen; lisää Pariisiin kaksi kirjainta: siitä tulee Paratiisi.




Olen pienen ikuisuuden haaveillut yhden Montmartren keksikaupan valikoimasta, jota pääsin nyt vihdoin testaamaan. No eipähän tarvitse enää niistäkään haaveilla, sillä edes optimaalinen piknikympäristö, Louvren piha, ei onnistunut peittämään karua totuutta eli keksien mitätöntä makua.
Tämän karvaan pettymyksen jälkeen kylmyys ja viimakin yllättivät ja oli aika lähteä kotiin, jotta seuraavana päivänä jaksaisi vielä tehokäyttää aikaa.


Rufus Wainwright - Complainte de la Butte