05/10/2011

It's not always rainbows and butterflies


Siinä kävi tosiaan niin, etten ikinä varannutkaan paluulippua Suomeen syyskuun alkuun. Sen sijaan allekirjoitin Disneyland Resort Paris'n kanssa sopimuksen ilman päättymispäivää. Hullua, voisin olla täällä mikki- ja minnihiirten keskellä loppuelämäni...

En oikein tiedä, mikä sai minut innostumaan tästä paikasta niin paljon. Arki täällä ei sinänsä ole sen kummalisempaa kuin missään muuallakaan. Viikosta 40 tuntia menee ensinnäkin ihan töitä tehdessä. Ennen tai jälkeen töitä vuorosta riippuen katselen niiden työkavereiden naamoja vähän vielä työtuntien lisäksi, käyn kaupassa, siivoan, laitan ruokaa ja lagailen Facebookissa. Viikonloppuun mahtuu yleensä pirskeet tai paritkin, ja lauantaisin olen ottanut tavakseni lähteä Pariisiin. Siinä tämä elämä on pähkinänkuoressa.


Jokin tässä arjessa on kuitenkin niin paljon jännittävämpää kuin Suomen arjessa. Onhan se totta, että ranskalaiset ihmiset ovat aika mental, ja niiden mielenliikkeitä ennustamaan kykenevän ihmisen kannattaisi panostaa myös lottoamiseen. Asiakkaatkin saavat välillä hymyn hyytymään. Ja kesänlopulla piti sanoa lopullisetkin hyvästit vähän turhan monelle ihmiselle.

Silti en vaihtanut tätä paikkaa tiedotusopin opiskeluun Tampereen yliopistossa. Vielä melkein neljänkin kuukauden jälkeen täällä riittää niin paljon kaikkea opeteltavaa. Jo pelkkä ranskan kieli tuo tähän arkeen oman vivahteensa. Kuinka monesti onkaan harmittanut, kun en vaan osaa sanoa jotain asiaa tai kun asiakas on ylimielisesti todennut ostoskumppanilleen, että eihän tuo edes puhu ranskaa, mutta seuraavalla viikolla suusta hyökkääkin ulos jo paljon pidempi ja hienosti esitetty lause sellaisella tahdilla, että juttu on jo sanottu, kun sitä ehtii edes ajatella.



Käväisin lyhyellä visiitillä Suomessa kolmisen viikkoa sitten, ja silloin ainakin selvisi, että tällä hetkellä mun kuuluu olla täällä. Suomi on ihana maa huolimatta ikuisesta harmaudesta, ja elämä siellä olisi varmasti helpompi, mutta The Soundsia lainatakseni, there's so much more than this. Kaipaan jotain seikkailua tähän elämään, ja Ranska, Pariisi ja Disneyland tarjoavat sitä sopivasti! Eniten mua pelottaa, etten ikinä kyllästy tähän...

Tänä kesänä näitä CDI- eli määrittelemättömän mittaisia sopimuksia ei ilmeisesti ollut paljoa tarjolla, mutta mun osalta sopimuksen jatkaminen sujui jälkikäteen ajateltuna järkyttävän helposti. Käytännössä kävin vain ilmoittamassa, että mua kiinnostaisi jatkaa sopimustani, ja muutaman viikon kuluttua kysyttiin, haluanko, että sopimuspaperit valmistellaan, ja pian ne olikin sitten allekirjoitettu. Mulla taisi käydä hyvä tuuri kaupan kanssa, sillä moni viime talven ollut lähti pois kesän jälkeen.
Ehkä tää mun tuuri ulottuu vielä joskus siihen lottovoittoonkin tai sitten vaihtoehtoisesti opin tulkitsemaan ranskalaisten mielenmaisemaa...


Boyce Avenue - She will be loved

No comments:

Post a Comment