12/10/2011

Les petites aventures de Chantal & Rose à Paris, part 2


Torstaina otimme suunnaksemme jälleen Pariisin ja tällä kertaa Montmartren hoodit. Sacre Coeur -kirkkoa ja Moulin Rougea olen tuijotellut jo ihan tarpeeksi, mutta onneksi tuolta kukkulalta löytyy kaikkea muutakin jännittävää.




Pientä jännitystä tarjosi ainakin Montmartren hautausmaa, jonka ohi kävelimme sattumalta. Mustia korppeja ja kissoja siellä vilisi päivälläkin, joten yöllä en ikinä uskaltaisi tuonne ikivanhojen hautaholvien keskelle. Ja tiedättekö ne sillä tavalla kaiverretut kasvot, jotka tuntuvat tuijottavan ja seuraavan katseellaan, kun niiden ohi kävelee? Aion varastaa jonkun Montmartrelle haudatun idean ja hommata itselleni yhtä pelottavan haudan.







Hautausmaan lisäksi Montmartre pursuu taidetta jokaisesta kadunkulmasta. Pienen sadekuuron yllättäessä pujahdimme myös yhteen galleriaan asti sisälle. Sieltä löytyi mm. valokuvia New Yorkista, jotka olisin oikeastaan kaikki voinut ostaa kotiini.





Hienoin taideteos löytyi kuitenkin Abbessessin aukiolta. Je t'aime -muuri tai mikä liekään tämä onkaan nimeltään on täynnä rakkauden tunnustuksia eri kielillä. Sattumalta seinää ihailemassa ei ollut juuri ketään meidän saapuessa paikalle, joten tunnelma oli aika satumainen, kun taustalla kuului vielä hang drumin soittoa.





Kaikkea sitä katutaidetta katsellessa nälkä pääsi tietysti yllättämään (tai no en tiedä, miten yllättäen se oikeastaan iski ainakaan itseni kohdalla), joten suklaakrepit houkuttelivat meidät tietysti luokseen. Nautimme niistä lattiasta kattoon pienillä paperilapuilla vuoratussa ravintolassa. Suurin osa lapuista sisälsi rakkaudenjulistuksia joko jotakuta tai sitten Pariisia kohtaan. Itse päädyin jälkimmäiseen; lisää Pariisiin kaksi kirjainta: siitä tulee Paratiisi.




Olen pienen ikuisuuden haaveillut yhden Montmartren keksikaupan valikoimasta, jota pääsin nyt vihdoin testaamaan. No eipähän tarvitse enää niistäkään haaveilla, sillä edes optimaalinen piknikympäristö, Louvren piha, ei onnistunut peittämään karua totuutta eli keksien mitätöntä makua.
Tämän karvaan pettymyksen jälkeen kylmyys ja viimakin yllättivät ja oli aika lähteä kotiin, jotta seuraavana päivänä jaksaisi vielä tehokäyttää aikaa.


Rufus Wainwright - Complainte de la Butte

No comments:

Post a Comment