30/11/2011

Filmikaunotar



Lontoosta adoptoin pieneen kamerapesueeseeni uuden perheenjäsenen, kun tämä pienokainen nyyhkytti nimeäni Urban Outfittersin hyllyssä. Pakkohan tämä fisheye-linssinen filmikaunotar oli pelastaa parempaan paikkaan sieltä. Kuvakulmaa kameralta löytyy siis 170 astetta ja kuvat tallentuvat Lomography-tyylillä vähän sattumanvaraisilla vivahteilla filmille; siis vasta filmin kehitettyään saa nähdä, millaisia taideteoksia sitä syntyikään.
Uusi rakkauteni ei ole päässyt vielä koekäyttöön, mutta ehkä viikonloppuna vien sen ensimmäisille seikkailuille Pariisiin... Uskollisella ystävälläni Marlonilla (eli Canon EOS 400D:llä) kuvia voi napsia niin paljon kuin ehtii, mutta tästä tulee spesiaaliempien hetkien ikuistaja.


Kings of Convenience - I'd rather dance with you

26/11/2011

London, baby! part. 2





















Lontoossa olen käynyt paristi aiemminkin, mutta vasta nyt olin ensimmäistä kertaa Notting Hillin Portobello Roadin markkinoilla. Kaikki oli niin kaunista, että oli aika toivoton ajatus kävellä sieltä pois ilman mitään ostoksia... Notting Hill -elokuvankin ovi kai bongattiin, mutta jostain syystä mulla ei ole yhtään kuvaa siitä. No söpömpiä noi karamellitalot ja karamellikamerat olivatkin.
Iltapäivän hiipuessa illaksi tarkastimme perusturistimestat Big Benistä Buckinghamin palatsiin ja Piccadilly Circukseen. Pahoittelin näin montaa kellotornikuvaa, mutta Big Ben on aina yhtä kuvauksellinen!
Illallista nautimme China Townissa ja sieltä ilta jatkui pubin puolelle seuraamaan live-musiikkia vielä hetkeksi. Vaikka jalat olivat jo kävelleet kilometritolkulla, en voinut olla vähän tanssahtamattakaan...

Sunnuntaiaamuna oli sitten aika hyvästellä hieman aamu-usvainen Lontoo. Puhuin koko matkan ajan ranskaa ja hostellin respassakin oli ranskalainen nainen töissä, joten kovin englantilaiseen fiilikseen ei kyllä päässyt. En osaa vieläkään päättää, kummasta pidän enemmän, Pariisista vai Lontoosta. Lontoossa ihmiset ovat niin miljoona kertaa kiltimpiä ja kohteliaampia, mutta silti Pariisi on kaikessa oikkuisuudessaan niin valloittava ja täynnä yllätyksiä. Ehkä mun täytyy seuraavaksi muuttaa Lontooseen voidakseni tehdä päätöksen näiden kahden välillä!


M.I.A. feat. Jay Z - XXXO

25/11/2011

Hei kohtalo




Vapaapäivät yllättivät taas nopeasti. Eilen siivosin, pesin pyykkiä ja päätin ties kuinka monennen kerran kaupassa ryhdistäytyä kokkauksen suhteen ja ostin kaapin täyteen ruokaa. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, kolmaosa siitä menee roskiin, kun en ehdi/muista/jaksa/halua syödä kaikkea sittenkään...
Tänään pakenin harmaata sadepäivää Pariisin toiselle puolelle Velizyyn kauppakeskukseen. Sinne piti ajaa Pariisin laitamia pitkin, ja minuahan ei tietenkään yhtään kutkuttanut rattiin pääsy. Taidan kuitenkin jättää nää neljän kaistan kaoottiset moottoritiet muiden ajeltaviksi.


Ostoskeskuksessa piti kai olla joku tietty kauppa, mutta sitä emme koskaan löytäneet. Sieltä löytyi silti kaikkea muuta kaunista ja ihanaa. Saatoin ostaa itselleni joululahjankin, mutta se paketti avautuu vasta jouluaattona!

Harmaa sadepäivä on hyvä päättää pistaasipähköinöiden ja tietokoneen kanssa, muttas huomenna on luvassa työskentelyä ja kaverin tuparit! Jälkimmäisiä on odoteltu jo kauan ja hartaasi, ensimmäistä ei ehkä ihan niin kauaa tai hartaasti...


Chisu - Kohtalon oma

24/11/2011

London, baby! part. 1





















Viikko sitten hyppäsin työkavereiden kanssa Eurostariin ja sujahdin kanaalin ali ulkomaille; suuntana oli siis tietenkin Lontoo! Hotellimme oli kivalla paikalla Bloomsburyssa eli ihan St. Pancrasin juna-aseman lähellä ja muutenkin kävelymatkan päässä monesta paikasta. Jalat tuolla matkalla saikin käveltyä tohjoksi, mutta ei se mitään, sillä Lontoo ♥
Ensimmäisenä iltana ehdimme käydä vain syömässä ravintolassa, jonne vaadin päästä noiden valojen takia. Mun tekisi hirveästi mieli ostaa tännekin kämpille tommonen valoviritys, mutta en oikein luota kykyyni onnistua sellaisessa virittelyoperaatiossa...
Toisena päivänä käveltiin ja nähtiin sitäkin enemmän: Tower Bridge ja sen hoodit, piknik Hyde Parkissa, shoppailua jouluisella Oxford Streetilla ja ravintolaillallistamista jälleen. Aurinko paistoi ihanasti ja yhtä kirkkaasti kuin kaikki jouluvalot kaduilla. En ole vielä ehtinyt käydä Pariisin keskustassa jouluvalojen ilmestettyä, mutta Lontoossa ainakin joululaulut jo raikasivat kilpaa kaupoissa...

Lontoossa on niin paljon kaikkea pientä ja ihanaa kuvattavaa, ja siksi loppuosan seikkailuistamme voi katsella seuraavassa postauksessa!


The Drums - Johnny, don't be a jerk

17/11/2011

I see London, I see Sam's town



Tänä viikonloppuna en samoilekaan Pariisin kaduilla tai vilkuile Eiffelin tornia, vaan suuntana on Lontoo ja Big Benin maisemat! Huomenna sukellan kanaalin ali junalla viiden työkaverini kanssa ja paluun aika on sunnuntaiaamuna. En oikeastaan ennen tätä iltaa ole tajunnut koko lähdön lähestymistä, joten matkalaukku on vielä täyttämättä...Olisipa jo huominen työpäivä ohi!


The Killers - Sam's Town

(kuvat helmikuiselta matkaltani Lontooseen)

14/11/2011

Sometimes I feel like throwing my hands up in the air



Kesäkuun alusta asti olen tarkastellut erikoista Centre Pompidouta uteliaana. Kerran kävin aulassa kääntymässäkin, mutta aurinkoinen ilma ei silloin kesällä houkutellut jäämään. Nyt lauantaina sain kuitenkin vihdoin toteutettua yhden suunnitelmistani ja tutustuin tähän Pariisin nykytaiteen museoon aulaa pidemmälle Edvard Munchin näyttelyn innoittamana.



Vaihteeksi parin muunkin ihmisen ajatukset olivat kulkeneet samoja polkuja kuin minun eli heikoimmat nykytaiteen ystävät karsittiin usealla jonotusetapilla. Jo Ppmpidoun pihaa halkoi ihmismassa, lippua sai jonottaa, narikkaan sai jonottaa... Näyttelyyn jonottaminen ei kuitenkaan enää niin paljoa haitannut, kun jonotusmaisemat olivat näin hulppeat museon ylimmästä kerroksesta.



Näyttely oli tosi kivasti rakennettu ja jaksoi kiinnostaa alusta loppuun, vaikken mikään superkultturelli ihminen olekaan. Näyttelyssä näki kuitenkin hyvin Munchin uran ja tyylin kehitystä. Sitä kuuluisinta teosta, Huutoa, ei ollut näytillä, mutta nytpä tunnen sitten pari muutakin teosta tältä herralta...


Edvard Munch oli selvästi jo 1900-luvun alkupuolella perillä siitä, miten kuvia tulee ottaa itsestään. Tässähän on malliesimerkkejä täysin Facebook-kelpoisita profiilikuvista! Mikä ennaltakävijä Munch olikaan.






Kun Edvard Munch alkoi olla jo vähän aiempaa tutumpi ja näyttely tutkittu, kiersimme vielä Pompidoun pysyviä näyttelyitä. Moderni taide on jotenkin kiehtovampaa kuin perinteinen. Tykkäsin esimerkiksi noista ilmassa risteilevistä sanoista tosi paljon. Kotiin tuollainen taideteos voisi kyllä olla vähän epäkäytännöllinen...
Olen käynyt myös Metzin Centre Pompidoussa, ja olikin jännä huomata yhtäläisyyksiä museoiden välillä; kummastakin aukeaa nykytaiteen keskeltä näkymisä kaupungin ylle, mikä on jo ihan taideteos itsessään. Tunnistin joitain samojen taiteilijoidenkin teoksia pysyvissä näyttelyissä. Kyllä minusta vielä taiteentuntija kehitellään!


Kun karmiva  nälkä hiipi vatsaan ja Pompidou ei ollut enää vain kummallinen rakennus minulle, oli aika vaihtaa taide gastronomiaan ja nauttia lähikahvilan tarjoiluista. Kahville menolle oli muukin syy: oli aika suunnitella ensi viikonlopun toiminnantäyteistä matkaa Lontooseen! En yhtään jotenkin käsitä, että ollaan lähdössä, mutta nyt kun suunnitelmakin alkaa olla kasassa, täytyy enää virittäytyä matkatunnelmaan!


Florence and The Machine & Dizzee - You've got the love