14/11/2011

Sometimes I feel like throwing my hands up in the air



Kesäkuun alusta asti olen tarkastellut erikoista Centre Pompidouta uteliaana. Kerran kävin aulassa kääntymässäkin, mutta aurinkoinen ilma ei silloin kesällä houkutellut jäämään. Nyt lauantaina sain kuitenkin vihdoin toteutettua yhden suunnitelmistani ja tutustuin tähän Pariisin nykytaiteen museoon aulaa pidemmälle Edvard Munchin näyttelyn innoittamana.



Vaihteeksi parin muunkin ihmisen ajatukset olivat kulkeneet samoja polkuja kuin minun eli heikoimmat nykytaiteen ystävät karsittiin usealla jonotusetapilla. Jo Ppmpidoun pihaa halkoi ihmismassa, lippua sai jonottaa, narikkaan sai jonottaa... Näyttelyyn jonottaminen ei kuitenkaan enää niin paljoa haitannut, kun jonotusmaisemat olivat näin hulppeat museon ylimmästä kerroksesta.



Näyttely oli tosi kivasti rakennettu ja jaksoi kiinnostaa alusta loppuun, vaikken mikään superkultturelli ihminen olekaan. Näyttelyssä näki kuitenkin hyvin Munchin uran ja tyylin kehitystä. Sitä kuuluisinta teosta, Huutoa, ei ollut näytillä, mutta nytpä tunnen sitten pari muutakin teosta tältä herralta...


Edvard Munch oli selvästi jo 1900-luvun alkupuolella perillä siitä, miten kuvia tulee ottaa itsestään. Tässähän on malliesimerkkejä täysin Facebook-kelpoisita profiilikuvista! Mikä ennaltakävijä Munch olikaan.






Kun Edvard Munch alkoi olla jo vähän aiempaa tutumpi ja näyttely tutkittu, kiersimme vielä Pompidoun pysyviä näyttelyitä. Moderni taide on jotenkin kiehtovampaa kuin perinteinen. Tykkäsin esimerkiksi noista ilmassa risteilevistä sanoista tosi paljon. Kotiin tuollainen taideteos voisi kyllä olla vähän epäkäytännöllinen...
Olen käynyt myös Metzin Centre Pompidoussa, ja olikin jännä huomata yhtäläisyyksiä museoiden välillä; kummastakin aukeaa nykytaiteen keskeltä näkymisä kaupungin ylle, mikä on jo ihan taideteos itsessään. Tunnistin joitain samojen taiteilijoidenkin teoksia pysyvissä näyttelyissä. Kyllä minusta vielä taiteentuntija kehitellään!


Kun karmiva  nälkä hiipi vatsaan ja Pompidou ei ollut enää vain kummallinen rakennus minulle, oli aika vaihtaa taide gastronomiaan ja nauttia lähikahvilan tarjoiluista. Kahville menolle oli muukin syy: oli aika suunnitella ensi viikonlopun toiminnantäyteistä matkaa Lontooseen! En yhtään jotenkin käsitä, että ollaan lähdössä, mutta nyt kun suunnitelmakin alkaa olla kasassa, täytyy enää virittäytyä matkatunnelmaan!


Florence and The Machine & Dizzee - You've got the love

1 comment:

  1. Mua on kans pitkään mietityttänyt pitäiskö tuolla Centre Pompidoussa käydä kun joka päivä tulee pyöräiltyä siitä ohi ja ihmeteltyä sen outoa arkkitehtuuria. Näyttää ihan vierailemisen arvoiselta paikalta, ehkäpä tässä syksyn ja talven mittaan löytyy joku hyvä päivä mennä sinne vaikka lämmittelemään jos ei muuta. :D
    Kiitos kuvista ja "raportista". Florence and The Machinen You've got the love on aivan mahtava biisi! Eikä toi Dizzee Rascalkaan sitä täysin onnistu pilaamaan. Hieno valinta!

    ReplyDelete