28/02/2012

It's just the wheels that ride over me



Pahoittelut hiljaisuudesta. Jotenkin aina onnistunut järjestämään itselleni hirveitä aktiivisuusputkia, joiden jälkeen jaksan vain lukea muiden blogeja tai katsoa leffaa kavereiden kanssa.
Monivaiheisen tapahtumasarjan (johon kuului mm. junasta myöhästymistä ja sen vuoksi toisella puolella Pariisia nukkumista) seurauksena kamera ei kulkenut mukana tämän viikonlopun seikkailuissa. Niihin kuului joka tapauksessa esimerkiksi Musée d'Orsay'in tutustumista. En ole koskaan aiemmin käynyt tuolla impressionismin kehdossa, joten nähtävää kyllä riitti. Jo itsessään alun perin juna-asemaksi tehty rakennus oli tosi kaunis sisältä ja jotenkin paljon lumoavampi kuin esimerkiksi Louvre. Tällä kertaa pääsyy vierailullemme oli Akseli Gallen-Kallelan näyttely, joka on Orsayssa 6. toukokuuta asti esillä. Ihan uusi patriotismi on herännyt sisälläni täällä ulkomailla ja kerroin innolla Kalevalan juonta Gallen-Kallelan taulujen äärellä. Sitten näin Kalevalan ranskaksi käännetyn version ja muistin onneksi, miten kamalaa sen lukeminen olikaan... Orsayssa täytyy joka tapauksessa käydä uusiksi tutustumassa paremmin muuhun tarjontaan, ja vieläpä kameran kanssa!

Muuten ehdin viikonlopun aikana viettää pizzailtaa kavereiden kanssa ja ihastua Pariisin sisustuskaupoissa liian moneen kivaan ja vähän liian kalliiseen taiteilijaan. Mulla on paineita, kun kolmen viikon päästä pitäisi mennä Suomeen ja mahdolliset sisustuskamat olisi järkevintä viedä silloin kotiin... Mutta niistä mahdollisista hankinnoista lisää joskus toiste!
Voin nimittäin luvata vain vähän lisää radiohiljaisuutta Suomi-vieraiden ja perjantaina tapahtuvan muuton takia. Kyllä, lennän Disneyn siipien suojista vähän kauemmaksi omaan pikkuiseen yksiöön, jee!


Mew - Wheels over me

kuvat: weheartit.com

22/02/2012

I'll take you down the city for a ride






Sunnuntaina sain houkuteltua kaverini toiselta puolelta Pariisia puolen tunnin varoitusajalla pienelle seikkailulle keskustaan, kun säät ovat täällä taas lämmenneet ja kestän olla ulkonakin. En ole hirveästi käynyt sunnuntaisin Pariisissa, mutta se on oikeastaan mukavaa. Kaikki on ainakin vähän rauhallisempaa.

Olen lukenut monesta paikasta Pariisin pohjoispuolella Porte de Clignancourtin seuduilla järjestettävistä markkinoista. Markkinat mainitaan aina ensimmäisinä ja niitä kuvaillaan vanhaa ja uutta tavaraa myyvänä ulkoilmatapahtumana, joka kerää aitoja pariisialaisiakin paikalle. Sehän kuulostaa yhtä kivalta kuin Notting Hill Lontoossa!
Tässä postauksessa ei ole yhtään kuvaa noilta markkinoilta. Miksei? Markkinat tarjosivat todellakin sitä aitoa Pariisia, sitä aitoa maahanmuuttajien, likaisten betonitalojen ja suttuisten graffitien Pariisia. Myyntikojuista löytyi piraattivaatteita edellisten perään shisha-piippujen ja iPhone-kuorten välistä. Kadulla joku saattoi vain kuiskata korvaan jotain ilkeää, mikä ei hirveästi inspiroinut kameran kaivamiseen laukusta. Samantien olisin voinut jättää sen kadulle lojumaan jonkun toisen otettavaksi.
Tykkään kyllä tutkia rosoista Pariisia turistinähtävyyksien lisäksi, mutta tämä meni jo vähän liian edgyksi. En voi suositella näitä markkinoita kyllä millään asteella...

Otimme aika nopeasti näiltä hoodeilta siis metron keskustaan. Kävimme crêpes-lounaalla ja sieltä löytyi paljon kivemmat markkinatkin: Citén saaren kukka- ja lintumarkkinat! Lintuparoilla oli tosin varmaan kylmä värjötellä ulkona ihmisten pällisteltävinä, mutten kuitenkaan pelastanut niistä yhtään turvaan tällä kertaa, kun tuli jo kiire töihin ahertamaan.


The Sounds - Wish you were here

18/02/2012

Avec toi ma vie prend tout son sens




Ystävänpäivä tuli ja meni eikä paljoa hetkauttanut elämää, mutta Pariisissahan romantiikka on ajankohtaista aina ja jokapuolella. Yksi erityisen imelän romanttinen paikka on Pont des Arts, kaupungin lukkosilta, jonne parit vaeltavat missä tahansa säässä minä tahansa vuodenaikana kiinnittämään ikuistan rakkautta symboloivan lukkonsa ja viskaavat sitten avaimen Seineen rottien sekaan. Ja koska Pariisi on turistien paratiisi, lukonkin voi ostaa sillan kupeesta rihkamamyyjiltä! Kuinka kätevää! Sitten vaan tussilla nimet lukkoon ja voilà, miten ihanaa! Vai miten se meni?

Kukaan ranskalaishurmuri ei oo vielä saanut huijattua mua moiseen, mutta jos niin joskus sattuisi käymään, lukkoon olisi ehdottomasti kaiverrettu (ei millään tussilla sotattu) jokin hyvin ällöromanttinen herkkä teksti, jotta luonnonvoimatkaan eivät saisi lukkoa ränsistymään. Ja jotta muut voisivat ottaa kivoja kuvia. Ja ainahan sen lukon saa sitten pois vaikka sillan rikkomalla, jos ei vara-avainta ole...

Musiikkina teemaan mukavasti sopivan iloinen kappale!


The Smiths - Unhappy Birthday

17/02/2012

L'hiver à Versailles












 
Sukelsin kuninkaallisten maailmaan viime viikonloppuna, kun kävin toisen kerran Versailles'n linnassa. Kävin vielä tosiaan myös viime elokuussa ja jonotin lähemmäs pari tuntia sisälle pääsyä. Nyt kävelimme suoraan linnaan sisälle... Porukkaa oli siis aika paljon vähemmän, joten linnassa sai katseltua vähän paremmin ympärilleen kuin viimeksi. Toisaalta sitä katseltavaa ei ollut yhtä paljoa, sillä kaikki osat eivät olleet auki näin talven aikana.

Tuntuu niin hullulta noita huoneita katsellessa ajatella, että joku on oikeasti joskus asunut siellä! Että joku on oikeasti nukkunut noissa sängyissä ja järjestänyt juhlia ja illallistanut ja katsellut noita tauluja päivittäin. Ovathan nuo huoneet ja taulut tosi upeita, mutta vieläkään linna ei ihan hirveästi sytyttänyt mua. Tykkäsin kesällä paljon enemmän linnan puutarhasta ja Marie Antoinetten alueesta, jossa oli pieniä söpöjä taloja ja kotieläimiä, aww! Lumen (siis ihan hirveiden nietosten...) vuoksi ne olivat nyt kuitenkin suljettuja. Linnan taisin nähdä nyt ihan tarpeeksi hyvin, mutta noi muut jutut täytyy mennä tsekkaamaan vielä uusiksi! Ja jos oikein ryhdistäytyisin, voisin laittaa tänne kuvia kesältäkin...

P.S. Niin kuin melkein kaikki historialliset kohteet, myös Versailles'n puistoon pääsee alle 26-vuotiaana EU-kansalaisena ilmaiseksi sisään! Minä tykkään!


Bow Wow Wow - I want candy (Marie Antoinette soundtrack)

07/02/2012

Metropolisson




















Louvren ostoskeskuksen (kyllä, taidemuseon yhteydessä on myös ihan kattava ostoskeskus ravintoloineen...) paperi- ja taidekaupoissa kierrellessäni törmäsin taiteilijaan nimeltä Janol Apin, joka on kuvannut kivan oivaltavia ja sanaleikkisiä otoksia Pariisin metroasemilla. Olen aivan ihastunut näihin Metropolisson-sarjan mustavalkoisiin valokuviin, joista tässä ovat vain ne, jotka onnistuin löytämään netin kätköistä. Jos löytäisin näitä postikortteina, ne koristaisivat heti seiniäni. Nyt vaihtoehtoni näyttävät olevan kuvat sisältävän kirjan ostaminen tai kolmen suosikkikuvan valitseminen ja niiden ostaminen kehystettynä ja nimmarilla varustettuna 80 eurolla. Ne kolme kuvaahan olisikin niin helppo valita... Tai jos ostaisin kaksi kirjaa,että saan revittyä kaikki kuvat esille seinälle?

Janol Apin on ainakin kotisivuiltaan löytyvän biografian mukaan ollut vähän hiljainen viime aikoina, sillä Metropolisson ja herran muut kuvasarjat ovat syntyneet 90-luvun aikana. Ja niitä kuvasarjojahan on siis muitakin; miniatyyripyöräilijät, karkit, kalat... Ehkä ihan hyvä, ettei tämän herran kuvia löydy postikortteina, sillä niitä saattaisi muutama kymmen lähteä mukaani!


(kuvat: Janol Apinin Facebook-profiili ja kotisivut)

06/02/2012

Six weeks

Viikonloppuna postilaatikostani löytyi kiva paketti, joka sisälsi maailman parhaita karkkeja. Niitä onkin jo ehtinyt tulla ikävä, joten kiitos minun maailman parhaalle äidille, jolla on muuten tänään synttärit! Onnea!!! Ikää taitaa tulla mittariin taas se 25 vuotta. Minullakin on enää viisi vuotta aikaa vanhentua!

Enemmän noita karkkeja pääsen mutustelemaan ensi kuun puolella, kun sain vihdoin sovittua vähän palkatonta vapaata töistä. Nyt on lennot Suomeen ostettuna, ja 19.3. pääsen taas ihmettelemään, miten kaikilla voikaan olla niin suomalainen naama! Olin ihan tyhmän iloisena viimeksi syyskuussa Helsinki-Vantaalla, kun kaikki näytti niin tutulta ja turvalliselta ja kaikki olivat niin suomalaisen näköisiä. Ranska on ihana, mutta niin on Suomikin, jos sieltä on tarpeeksi kauan poissa!


Of Monsters and Men - Six weeks

04/02/2012

It's time Ursula took the matters into her own tentacles



Pienenä tarrat ja aivan erityisesti Spice Girls -tarrat olivat suuri intohimoni, jollain kaverilla oli kattava pullonkorkkikokoelma ja toisen lippis olis täynnä pinssejä. Ties mitä kiviäkin mun laatikoista löytyy vieläkin... No täällä Disneylandissa pääsee virittelemään henkiin tätä lapsuuuden keräilyinnostusta, sillä kaikilla kaupoissa työskelentelevillä osa työasua on pinssinauha, jossa olevia pinssejä asiakkaat voivat vaihdella. On turha varmaan mainita, että niitä pinssejä sitten myös myydään ihan mukavasti (mutta ei niin mukavilla hinnoilla).
Koska meidän täytyy olla hyviä asikaspalvelijoita, pinssinauhat ovat välillä vähän rupuja, sillä jonkun aarteen saatuaan se katoaa lähes yhtä nopeasti jonkun lipaston kätköihin ja tilalle saa jonkun pienen surkimuspinssin. Onneksi olen kehittänyt paremman tavan säilöä kaunokaisia: kravattini! Se alkaa kyllä jo olla aika painava, mutta kauneuden eteen pitää kai vähän kärsiä...



Kaksi uusinta tulokastani kravatissani ovat tuliaisia kaveriltani, joka kävi kiertämässä Jenkkien Disney-puistot (ja myös ilmaisella risteilyllä Bahamalla, että sietääkin kyllä tuliaisia tuoda!!). Ne ovat olleet himoittuja asiakkaiden joukossa, mutta nämä Jafar ja Ursula ovat MINUN!


Of Monsters and Men - Yellow light

01/02/2012

Lohikäärmeen vuosi








Sunnuntaina lähdin ennen töiden alkua viettämään kiinalaista uutta vuotta Pariisiin. Mun pitänyt jo pitkään käydä kaupungin China Townissa 13. arrondismentissa, mutta nyt vasta uudenvuodenkulkueen kunniaksi sain raahattua itseni sinne. Mikä virhe se olikaan. Joo olisihan se kulkue varmasti ollut hieno, mutta eihän tämmöinen pieni nähnyt siellä muuta kuin pari lohikäärmettä leijailemassa pariisilaispäiden takana. Ravintolatkin olivat yhtä tupaten täynnä kuin kulkuekatu, joten tämän reissun tuliaisena olivat lähinnä ensimmäisen kerran tänä talvena jäätyneet varpaat. Täytyy palata kiinalaisten maailman joskus toiste, ja note to self: vältä Pariisin suuria yleisötapahtumia edelleenkin.


Lana Del Rey - Dark paradise