08/03/2012

The bricks make me nervous



















Tässä oli pieni tai vähän pientä suurempikin kuvakollaasi viime viikon vilinä-vilskeestä, kun Essi ja Teemu saapuivat valloittamaan Pariisia. Kolmessa päivässä tuli koottua mm. seuraavaa tietotaitoa:

- Pariisiin kevät saapuu helmikuun lopulla. Eläköön nahkatakki! Eläköön lempparivuodenaikani!

- Parhaan kahvin saa Starbucksista. Oli se miten ällöttävän suuri korporaatio tahansa, sieltä saa ainakin ison ja kunnon kahvin! Ja halpoja pannareita.

- Vaikka muka esitän karaistunutta työntekijää, en ikinä pääse yli Disney-innostuksestani. Eikä laitearvioitani kannata ottaa kovin vakavasti, kun kuvailen yhtä puiston suosituinta vuoristorataa leppoisaksi ajeluksi.

- Joudun syömään säännöllisin väliajoin hattaraa muistaakseni, miten vähän pidän siitä. Miinusta tulee valtavan hattarapalan katoamisesta tyhjyyteen sitä puraistessa ja niljaisista sormista. Toisaalta plussana hattaransyöntitaitoni olivat huomattavasti kehittyneet sitten viime kerran (noin kymmenen vuotta sitten?) eivätkä hiukseni tai esimerkiksi koko naamani olleet hattaramöhnässä.

- Ihmisten pääkallojen ja muiden luiden näkeminen tuntuu ihan luonnolliselta, kun satoja metriä maanalaisia käytäviä on vuorattu niillä. Kävimme siis Pariisin katakombeissa, mutta niistä lisää myöhemmin, koska en uskaltanut käsitellä pelottavia pääkallokuvia yksin illalla jännittäviä kuvia oli liikaa.

- Tunti Louvreen riittää, jos haluaa nähdä Mona Lisan + ihan mitä tahansa muuta pientä. Viimeksi käytin pari-kolme tuntia ranskalaisten veistosten tutkimiseen...

- Ilmeisesi suomen puhuminen kielii turistiopasmaisista ominaisuuksista. Ainakin sitä kovaan ääneen kälätettyään pääsee kertomaan ranskalaisille Citén saaren nimen ja luettelemaan lähimmät metroasemat. Muutenkin otsassani taitaa komeilla joku OPAS-tatuointi, kun aina saan olla italialaisten lomakuvien ottajana ja neuvomassa, miten metrosta pääse ulos. Varsinkin puhuessani suomea, mikä on tietysti aika lähellä ranskaa...

- Jos ikinä saan huijattua jonkun naimisiin kanssani, minun hääni järjestetään pimenevässä kesäillassa ihanassa laivassa, jossa on paljon lyhtyjä! Eikä Seinestä voi saada tarpeekseen. Mutten kyllä ehkä menisi yhdistämään näitä kahta muuta kuin tämän ranskalaisen viivan alla.

- Hyvässä ravintolassa tarjoilija istahtaa pöytään ottamaan tilaukset, pilkkoo itse perunoita tarjoilun lomassa, sanoo, ettei etanoita kannata syödä hienostellen ottimilla vaan ihan sormin, heittää vahingossa haarukan ruokailijan päälle ja nauraa paljon. Leipä on myös supertuoretta ja ruoan kanssa tulee vähän jotain vihreätäkin. Tällainen ihana paikka on La Taverne de Montmartre, joka löytyy kyseiseltä kukkulalta vähän piilosta.

Lisää niistä katakombeista toiste! Ja minullapas onkin myös toinen ässä ravintolavinkki hihassa... Niitä odotellessa musiikkia ihanalta Death Cab for Cutielta, jonka näen muuten toukokuussa (!!!!!).

No comments:

Post a Comment