29/04/2012

Harder better faster stronger


Pariisi, tuo muodin luvattu kaupunki! Täällähän tämmöinen torvelo maalainenkin oppii käyttämään korkoja ja muuttuu tyylikuningattareksi. Tai sitten ei. Tykkään täällä Pariisissa paljon Galerie Lafayettesta ja kaikista niistä kalleista laukuista, kengistä ja laukuista haaveilemisesta, ja asun vieläpä ihan tuollaisen merkkiliikkeiden outlet-myymälöiden vieressä. En ole silti vieläkään ymmärtänyt niiden viehätystä täysin. Tai siis, ovathan ne kauniita ja tehty hyvistä materiaaleista, mutta minä en kyllä antaisi omiin käsiini laukkua, jossa on kiinni vähintään kuukauden palkkani. Enhän minä edes uskaltaisi käyttää sitä.

Olen nähnyt merkkituotteet lähinnä statussymboleina enkä ole ikinä jaksanut lähteä täällä Pariisissakaan metsästämään muotiviikkojen aikana vilausta jostain muotimaailman julkkiksesta. Perjantaina päätin kuitenkin mennä katsomaan Louis Vuittonista ja Marc Jacobsista kertovaa näyttelyä Les Arts Décoratifs -museoon. Olin liikkeellä vähän varauksella, mutta näitä kahta Louis Vuittonin muotitalon huippusuunnittelijaa vertaileva näyttely oli oikeastaan aika inspiroiva. Ei inspiroiva sen puoleen, että nyt kirmaan tyhjentämään tilini Pariisiin, mutta miten kovalla työllä on saatu niin paljon aikaan.

Esillä oli paljon kummankin, Vuittonin ja Jacobsin, suunnittelemia laukkuja ja asuja ja samalla kerrottiin tarinoita niihin liittyen. Vuitton loi itse standardit ylemmän luokan vaatekaapin sisällölle, ja Jacobs on taas säilyttänyt näitä vanhoja malleja, mutta lisännyt mukaan jotain omaansa. Kumpikin on menestynyt, mutta miksi? Jacobs sanoi yhdessä tekstinpätkässää rakastuneensa Pariisiin nuorena ja halunneensa aina palata sitten. Nyt hän työskentelee siellä huippumuotitalon suunnittelijana. Ehkä unelmiin pitää vaan uskoa.

Kuvien otto oli kiellettyä näyttelyssä, joten teidän täytyy varmaan vaan itse tulla katsomaan sitä! Sisäänpääsykin oli ilmainen alle 26-vuotiaille!

24/04/2012

Not wasting of time but spending it






Tässä vähän kuvia viime viikonlopulta. Kävin mm. kahdesti Pariisissa ulkona syömässä (ja kerran tässä lähistöllä, eläköön budjetointi), viimein Robert Doisneau'n valokuvanäyttelyssä (ei kahden tunnin jonotuksen arvoinen mutta ihan jees), ihmettelemässä Pariisin outojalintuja (ihanasti laulavia miehiä ja söpöjä pyöräilijävanhuksia) ja tapaamassa kivoja tyttöjä. Kuvaamatta jäi esimerkiksi Champs-sur-Marne -linnan löytäminen (puutarha oli kuin pienempi versio Versailles'ta!), ensimmäinen ranskaksi dubattu elokuvakokemukseni (uusi versio Lumikista, oli vähän outo mutta ei niin kamalaa kuin luulin) ja sunnuntaiöinen matka Pariisiin töiden jälkeen, kun alkoi tehdä mieli kahdelta yöllä mäkkimättöä (ja löytyihän auki oleva Mäkkäri neljään mennessä ja kuudelta pääsin nukkumaan). Lisää tällaisia!


21/04/2012

Très Courts

Pari viikkoa sitten heräsin tuskastuttavan aikaisin (yhdeksältä) lauantaiaamuna lähteäkseni kameran eteen. Mallinuranihan siis puhkesi kukkaan täällä Pariisissa... Ei vaan, yksi team leadereistani on tekemässä jonkinmuotoista sivu-uraa elokuvaohjaajana ja tarvitsi apulaisia projektiinsa, jossa mainostetaan kansainvälistä lyhytelokuvatapahtumaa. Sinnehän sitä piti sitten lähteä mukaan!
Kuvasimme yhden päivän ajan tässä lähellä olevassa Bussy Saint Georgessa. Ympäri kaupunkia kameran kanssa pyöriessä tuli ihan ikävä kaikkia mahdollisia potkiais- ja penkkarivideoita, vaikka niitä aina suurella tuskalla väännettiinkin. Oli huomattavasti helpompaa olla tällä aivottoman avustajan linjalla.
En ole koskaan aiemmin kuullut koko Festival des Très Courts -tapahtumasta, mutta periaatteessa elokuvat näytetään siis kaikissa osallistujamaissa yhtä aikaa. Koska Suomi ei osallistu tapahtumaan, pääsin puhumaan videolla englantia edustaen aksentillani varmasti upeasti niin jenkkejä kuin brittejä. Taitojani voi ihailla tuossa kahden minuutin jälkeen...
Kuvaamisen päätyttyä kuulin, että video tulee ehkäpä pyörimään noihin paikallisbusseihin, että hei vaan kaikille Disney-kollegoille sitten...

Videoon.

18/04/2012

Näkömaku


Oon aina ollut vähän nirso, mikä ei varmaan kenellekään kanssani aterian jakaneelle tule yllätyksenä. Ala-asteelta asti olen turvautunut kaverini kanssa lanseeraamaamme näkömakuun, jonka avulla kätevästi välttää epäilyttävien ruokien uhriksi joutumista. Kouluruokailussa sekä nykyisessa työpaikkaruokailussani se on myös varmasti jonkinlainen elinehto, sillä niin rakas keskuskeittiö kuin Eurest Disney Village tarjoilevat kyllä välillä sen verran jännittävän näköisiä yhdistelmiä, että moderni taide ei ole siitä kaukana.
Nykyään olen sentään vähän muuttunut avarakatseisemmaksi enkä enää kisko joka ainoaa sipulisilpun palasta pois annoksestani. Tilasin kuitenkin vasta viime perjantaina ensimmäisen simpukka-annokseni, vaikka niitä on ollut moneen otteeseen ravintoloiden listoilla tarjolla ja olen napsinut niitä muilta ilman erityisen traumatisoivia kokemuksia. Mutta en minä halua maksaa annosta, jos en tykkääkään siitä! Nyt kuitenkin rohkaistuin ja kannatti. Samoin kävi hanhenmaksan kanssa tuossa joulun alla, joten ehkä voisin pikkuhiljaa heittää näkömaun roskakoppaan...

Täällä ulkomailla asuessa olen nähnyt mm. unta, että paikalliseen supermarkettiin oli avattu Suomi-osasto, mutta tiedän, että vielä pahemmin tulen ikävöimään Ranskaa ja tätä ruokakulttuuria. Rakastan sitä, kun ennen ruokaa otetaan oikeasti apèro, siis napostellaan jotain pientä tai juodaan lasillinen ruokahalun herättelemiseksi. Ruokakin on ihan vähän esteettisempää kuin kivan perinteinen kaalilaatikko, ja ihanan rauhassa nautittua ruokaa seuraa tietysti jälkkäri! Täällä tulee käytyä paljon ulkonakin syömässä, sillä laiskana kokkina mua ei kyllä haittaa yhtään maksaa 10 euroa alkupala+pääruoka+jälkkäri -yhdistelmästä. Alan tässä kohta jo masentuneena valmistautua Suomen valmisruokayhdistelmiin ja opiskelijan arkeen...


Death Cab for Cutie - I will possess your heart

17/04/2012

Disneyland Paris 20 v.!







Viime torstaina koitti se suuri päivä, kun Disneyland Paris saavutti tämän saman kunnioitettavan iän kuin minäkin tänä vuonna: 20 vuotta! Itselleni tämä merkkipäivä tarjosi mahdollisuuden syödä töissä ilmaiseksi, jee...
Aamusta olisin voinut osallistua tuossa alla näkyvän FlashMobin eli pienen yllätyksen tekemiseen muiden castmembereiden kanssa, mutta sängyn kutsu ja voitti sitten kuitenkin aamulla ennen seitsemää liikkeellelähdön, vaikka nyt tuota katsoessa onkin vähän toiset ajatukset.
Ajattelin karttavani puistoa ja sen ihmismassaa koko päivän, kun en ollut töissäkään. Missasin siinä siis myös samalla paraatin, johon joku Disneyä suuresti rakastava arabiprinssi oli maksanut 30 ylimääräistä hahmoa lisää. Tää sama heppu tilasi meidän kaupasta 50 000 eurolla tavaraa 70 pikkumatkamuistolahjaan lähimmille ystävilleen ja varasi yhtenä päivänä puiston itselleen kolmeksi tunniksi aamusta ja maksoi siitä mukavia summia. Missähän tähän herraan muuten vois tutustua?
En joka tapauksessa saanut kuitenkaan aikaiseksi lähdettyä Pariisiin, joten illastahan minäkin sitten sinne Disneylle päädyin. Käytiin porukalla vuoristoradoissa, ja mikä tärkeintä, katsoimme Disney Dreams -show'n niin, että minullakin oli kamera mukana! Noi kuvat eivät kyllä ihan kunnolla kieli esityksen upeudesta, mutta siis ♥


Tässä vielä tosiaan tämän FlashMob, jonka aika meikä veteli sikeitä... Aikainen lintu madon nappaa jne...

11/04/2012

There's so much more than this (?)


Pieni pääni on vähän sekaisin. Huhtikuun alku on kiitänyt hirvittävää vauhtia ohi ja olisi paljon mietittävää. Tällä viikolla olevan Disneylandin 20-vuotissyntymäpäivän ja pääsiäislomien vuoksi en jaksa enää muistaa, miksi tammikuussa valitimme hiljaisista päivistä, kun nyt töissä saa juosta kaaoksessa. On myös ihan hassua, kun minä ja kaikki muut viime kesän typerät uudet työntekijät olemmekin nyt niitä vanhempia ja viisaampia... Ei siis ihme, että välillä kaaoksenpoikanen hiipii putiikkiimme.

Töissä ahertamisen lisäksi pitäisi päättää kesälomien ajankohta, sopimuksen päättymispäivämäärä, hommata kämppä jollain ilveellä Suomesta... Mua ahdistaa mielettömästi lyödä lukkoon se päivä, jolloin vedän viimeisen kerran sen hirvittävän sinisen kravatin kaulaan. Vietettiin iltaa työporukalla viikonloppuna, ja tajusin, miten upean sosiaalisen verkon olen saanut rakennettua täällä, miten ihania kaikki nämä ihmiset ovat ja miten kamalaa mahdollisesti lopullisten hyvästien sanominen tulee olemaan.


Toisaalta kiemurtelen jo tässä paikoillani pysyessäni. Tekisi mieli varata lentoliput jonnekin kauas pois ja oppia paljon uutta. Uusia kesätyöntekijöitä katsellessa tulee ihan ikävä niitä ensimmäisiä viikkoja, kun kaikki nyt niin tuttu ja rutiininomainen oli niin jännittävää ja erilaista. Tavallaan en siis malta odottaa syksyä, mutta mitenhän kestän sitten Tampereella viisi vuotta paikallani opintojeni takia?

Moni ihminen kavereista pomoihin on kysellyt, olenko harkinnut Ranskassa opiskelua. Vastauksena olen aina mutissut, etten oikeastaan pahemmin ja yrittänyt vaihtaa aihetta, sillä en ole keksinyt oikein hyviä perusteluja sen vaihtoehdon poisrajaamiselle, kun Suomeen palaaminenkin ahdistaa jollain tasolla. Niin hassulta kuin se tuntuukin, Suomeen en kuitenkaan tunne olevani yhtä kahlittu kuin mitä olisin luultavasti tänne. Suomesta, pienestä kotipesästä, on aina helppo pyrähtää ulkomaille karkuun, mutta en halua sitoa itseäni oikein minnekään muualle, ainakaan nyt. Pidän Ranskasta ja Pariisista todella hirvittävän paljon, mutta maailmassa on niin paljon muutakin nähtävää. En ole varma, löytyykö se nähtävä Tampereelta, mutta tiedot, taidot ja mahdollisuudet näkemiseen ehkäpä. Ja jos ei, voin aina varata ne lentoliput kauas pois.


Rihanna - Where have you been

01/04/2012

“Visions are worth fighting for. Why spend you life making someone else's dreams?”





Lentokentällä Suomeen mennessä sisääni iski ahdinko, kun tajusin, että seuraavan kerran matkatessani Suomeen mulla ei taidakaan olla paluulippua Pariisiin... Tein siis listan asioista, jotka jäljellä olevien viiden kuukauden aikana täytyy tehdä. Yksi niistä oli Tim Burtonin näyttelyssä käyminen, ja sinnehän sitten suuntasikin heti viime viikon maanantaina!
Näyttely oli tosiaan vierailun arvoinen. Valitettavasti kuvia ei saanut ottaa (nämä kuvat ovat otettu itse näyttelyn ulkopuolelta), sillä esillä oli paljon kaikkea jännää; alkuperäisiä luonnosteluja ja käsin kirjoitettuja loruja, Burtonin ensimmäisen kirjan mallikappale, elokuvien rekvisiittaa (esim. Saksikäsi-Edwardin asu ja Sweeney Toddin veitset), alkuperäisiä mallinukkeja elokuvien hahmoista... Miten joku keksiikään niin paljon kaikkia nerokkaita juttuja ja pieniä yksityiskohtia? Kokonaisuudessaan näyttely oli tosi inspiroiva ja mielenkiintoinen, vaikken mitenkään fanaattisesti palvokaan Burtonia.
Burtonin maailma alkoikin kiehtoa tuon näyttelyn jälkeen vain entistä enemmän ja täytyy kyllä mennä katsomaan herran tänä vuonna ilmestyvät elokuvat Dark Shadows ja Frankweenie. Onhan meillä sentään sama työnantajakin, Disneyn jättikoneisto! Ehkä mustakin vielä paljastuu jotain vastaavia piileviä neron piirteitä.




Cinématheque française -museo, jossa Burtonin näyttely on esillä, sijaitsee 12. arrondismentissa, jota en tunne mitenkään hirveän hyvin kuten en muutakaan eteläistä Pariisia. Etenemisemme olikin sitten aikamoista hortoilua näyttelystä ulos selviydyttyämme, ja liikkumistamme ohjasivat jännien paikkojen metsästys ja nälkä. Päädyimmekin sitten sattumalta Ranskan kansalliskirjaston yhden osion, François Mitterrandin kirjaston pihamaalle. Tähän kirjastoon kuuluvat siis tosiaan nuo neljä tornia sekä pari alempaa kerrosta, joiden katolla tuo silta vei. Wikipedian mukaan kirjastossa on noin 31 miljoona nimikettä säilössä, joten nuo hyllyt eivät ole aivan yhtä nopeasti läpikolutut kuin Äänekosken kirjaston nuortenosasto...



Jos se kirjasto on jo loppu eikä rahaa ole lentolippuihin Pariisiin, laitan tähän loppuun vielä lohdutukseksi Tim Burtonin ohjaaman The Killersin musiikkivideon. Musta taisi sittenkin tulla fani...