18/04/2012

Näkömaku


Oon aina ollut vähän nirso, mikä ei varmaan kenellekään kanssani aterian jakaneelle tule yllätyksenä. Ala-asteelta asti olen turvautunut kaverini kanssa lanseeraamaamme näkömakuun, jonka avulla kätevästi välttää epäilyttävien ruokien uhriksi joutumista. Kouluruokailussa sekä nykyisessa työpaikkaruokailussani se on myös varmasti jonkinlainen elinehto, sillä niin rakas keskuskeittiö kuin Eurest Disney Village tarjoilevat kyllä välillä sen verran jännittävän näköisiä yhdistelmiä, että moderni taide ei ole siitä kaukana.
Nykyään olen sentään vähän muuttunut avarakatseisemmaksi enkä enää kisko joka ainoaa sipulisilpun palasta pois annoksestani. Tilasin kuitenkin vasta viime perjantaina ensimmäisen simpukka-annokseni, vaikka niitä on ollut moneen otteeseen ravintoloiden listoilla tarjolla ja olen napsinut niitä muilta ilman erityisen traumatisoivia kokemuksia. Mutta en minä halua maksaa annosta, jos en tykkääkään siitä! Nyt kuitenkin rohkaistuin ja kannatti. Samoin kävi hanhenmaksan kanssa tuossa joulun alla, joten ehkä voisin pikkuhiljaa heittää näkömaun roskakoppaan...

Täällä ulkomailla asuessa olen nähnyt mm. unta, että paikalliseen supermarkettiin oli avattu Suomi-osasto, mutta tiedän, että vielä pahemmin tulen ikävöimään Ranskaa ja tätä ruokakulttuuria. Rakastan sitä, kun ennen ruokaa otetaan oikeasti apèro, siis napostellaan jotain pientä tai juodaan lasillinen ruokahalun herättelemiseksi. Ruokakin on ihan vähän esteettisempää kuin kivan perinteinen kaalilaatikko, ja ihanan rauhassa nautittua ruokaa seuraa tietysti jälkkäri! Täällä tulee käytyä paljon ulkonakin syömässä, sillä laiskana kokkina mua ei kyllä haittaa yhtään maksaa 10 euroa alkupala+pääruoka+jälkkäri -yhdistelmästä. Alan tässä kohta jo masentuneena valmistautua Suomen valmisruokayhdistelmiin ja opiskelijan arkeen...


Death Cab for Cutie - I will possess your heart

No comments:

Post a Comment