30/05/2012

You're tall just like a giraffe



 












Oon aina vihannut yli kaiken 1) eläinkuvia tai pahimassa tapauksessa kokonaisia eläinalbumeita Facebookissa, 2) eläinpostauksia blogeissa ja 3) yleisesti kaikkea eläimiä suuresti ylistävää. En tiedä, miten tähän tilanteeseen on päädytty, sillä alle 10-vuotiaana olin naulattu lauantai-iltaisin television eteen Avaran luonnon tullessa ja leikin päivästä toiseen pikkueläimillä. Nyt esitänkin suuret pahoittelut, että tämä lapsuuteni eläin- ja luontofriikki kuoriutui esiin viime viikonloppuna ja halusi myös laittaa kaikki nämä kuvat ehdottomasti teille näytille.

Kuvat ovat siis Jardin des Plantes -puistosta ja sen eläintarhasta. Aurinkoisena päivänä se oli oikein kiva paikka vierailulle. Kaikki jännittävät eläimet kuten kissapedot olivat tietysti kerällä jossain nurkassa niin kuin aina. Kuinka moni on oikeasti nähnyt niiden joskus liikkuvan?
Eläintarhassa oli myös orankeja, mutta ne näyttivät niin pohjattoman surullisilta tuijottaessaan ihmisiä lasin läpi, etten pystynyt ottamaan kuvaa siitä ahdingosta. Voi raukkoja. Mulle tulee koko ajan enemmän sellainen fiilis, että mun on päästävä Afrikkaan lähivuosina ja mentävä safarille, jolla näkisin oikeasti kaikki eläimet pomppimassa iloisena luonnossa.

Puiston yhteydessä on myös kaikkia kivan tieteellisiltä kuulostavia museoita kuten evoluutiomuseo, mutta saa nähdä, onko mulla aikaa kaiken mahdollisen kiertämiseen täällä Pariisissa tänä kesänä...

29/05/2012

There is comfort in the sound


Eilen mulla oli palkaton vapaapäivä enkä olisi kyllä voinut säältään paljon parempaa päivää valita. Olisin kyllä ollut millaisesta tahansa säästä huolimatta hymy korvissa koko päivän, sillä illalla oli luvassa Death Cab for Cutien konsertti. Vesisadetta kivempaa oli kuitenkin pikniköidä ennen keikkaa Buttes Chaumontin puistossa 19. arrondismentissa. Tämä kuva nyt ei ihan hirveän hyvin kuvaa puistoa tai tunnelmia, mutta oma kamerani ei ollut valitettavasti mukana. Kiva se puisto on joka tapauksessa ja paljon soveltuvampi pikniköitiin kuin keskustan puistot. Buttes Chaumontissa ruohoa oli ja paljon ja sen päällä sai jopa istua, wohoo!


Keikkapaikalle siirryimme viiden maissa, mikä oli aika lailla täydellinen ajoitus, sillä paikka eturivissä oli sillä taattu. Lämppäriin asti olin aivan rauhaton mutta sitten ennen DCFC:tä en saanutkaan enää puhutuksi mitään. Ensimmäisten sävelten kajahtessa multa meinasi päästä itku. Olin paria itkuvaaraa lukuun ottamatta yhtä hymyä koko keikan ajan.
Pelkäsin ehkä hitusen pettymistä keikalla, jota olin odottanut niin paljon, mutta se pelko oli aivan turha. Kuulin melkein kaikki suosikkikappaleeni (joita on monta) ja tykästyin joihinkin toisiin ihan uudella tavalla livenä. Nyt olen vain niin onnellinen. Olin jo asennoitunut, ettei tämä päivä koskaan koittaisi, mutta ♥



Death Cab for Cutie - You are a tourist

Kuvat ovat kaverini Instagram-sovelluksella ottamia. Hänen nimimerkkinsä on scarlet_anne, mutta emme kumpikaan nyt valitettavasti löytäneet suoraa linkkiä hänen profiiliinsa.

28/05/2012

You and me have seen everything to see from Bangkok to Calgary


Tätä päivää olen odottanut suunnilleen jostain 13-vuotiaasta asti. Tänään näen nimittäin livenä Death Cab for Cutien! Vain Ben Gibbard voisi keksiä oikeat sanat kuvaamaan hymyni leveyttä, niin kuin hän on keksinyt jokaiseen muuhunkin mahdolliseen tunnetilaani.

(kuva)

27/05/2012

Where soul meets body


Lämpö ja pilvettömältä taivaalta paistava aurinko saapuivat vihdoinkin Pariisiin, mikä oikeuttaa ehdottomasti juuri tällaisten jäätelöannosten nauttimiseen. Usein. Tässä pieni kurkkaus minun viikonloppuni kokemussaldoon.



Aurinkoinen sää minut kömpimään ulos tavallista aktiivisempana, joten tsekkasin yhden paikan Pariisin tehtävälistaltani:  Jardin des Plantes eli Pariisin botaanisen puutarhan ja sen eläintarhan! Sellainen puolivarjoinen paikka oli aivan täydellinen lämpimästä päivästä nauttimiseen, vaikka vähän liian moni kirkuva kouluryhmä oli saanut saman idean. Mulla on kamerassa noin miljoona kuvaa söpöistä eläimistä ja näteistä kukista, ja ne toivottavasti löytävät tässä lähitulevaisuudessa tiensä tänne blogiinkin...




Koettuani taas pientä vääntöä keksien oston ja lähijunan metsästämisen kanssa jatkui ilta täällä lähistöllä, kun menimme työporukalla järven rannalle istumaan ja nauttimaan lämpimästä illasta. Oli ihanaa, kun keskellä yötäkään ei ollut kylmä ja pystyi vain laulamaan kynttilänvalossa (nuotion puuttuessa). Lopulta meillä olikin niin hauskaa, ettei huvittanut ottaa viimeistä bussia, vaan kävelimme viisi kilometriä porukalla kotiin. Ihana kesäilta!



Seuraavana aamuna väsytti, mutta tänne pikkuasuntooni siunautuu auringonsäteitä vain siinä seitsemän maissa aamulla, joten täältä piti tietysti lähteä liikkeelle. Chillailimmekin sitten koko päivän Pariisin ydinkeskustassa vähän käveleksien ja istuimme monta tuntia Tuiliers'n puistossa. Vitsailtiin, että saan varmaan vähän eksoottisemmat rusketusrajat noista sukkahousuista ja tuosta topista, mutta sen sijaan poltin itseni totaalisesti vasta tänään. Jalkani eivät sentään ole kirahvikuvioiset, mutten tiedä, onko tämä kirkuvanpunainen rintakehä tai epämääräiset, samansävyiset läntit jaloissa kovin paljon kauniimpia...


Illalla söin vielä lempijapskiravintolassani lempiannokseni. Nam! Tästä ilta jatkui suunniteltua paljon pidemmäksi ja kummallisemmaksi, mutta silloin kamera pysyi visusti laukussa turvassa. Eilen aamuna jaksoin kuitenkin heittämällä kammeta itseni läheisen järven rannalle käristymään ennen töitä. Saa nähdä, mitä laitan tänään tuonne ulos päälle, jos haluan säilyttää tämän ihokerroksen...

24/05/2012

Moulin Rouge

 
Näin ensimmäisen kerran Moulin Rougen varmaan ala-asteella ollessani, tai aivan viimeistään seitsemännellä luokalla, ja ihastuin kovasti. En edes tiedä, kuinka monesti olen nähnyt kyseisen elokuvan, ja osaan toistaa suurimman osan repliikeistä sujuvasti mukana.
Vuonna 2008 ajoin ensimmäisen kerran bussilla ohi siitä oikeasta Moulin Rougesta ja sain napattua yhden hämyisän kuvan. Sen jälkeen Blanchen aukiolla onkin tullut käytyä säännöllisesti, mutta vähän aikaan sitten menin oikeasti sisälle punaiseen myllyyn katsomaan show'ta.
Tiesin, että kamerat takavarikoidaan jo ovella, joten Marlon ei lähtenyt mukaan tälle retkelle. Yritän nyt kuitenkin pinnistellä ja kuvailla parhaani mukaan illan kulkua.

Moulin Rouge oli nimensä mukaan sisältä täynnä punaistan samettia lattiasta kattoon. Katsojia ei istutettu rivitettyyn katsomoon vaan tila oli täynnä pieniä pöytiä, joissa oli kaikissa punaiset lamput antamassa vähän valoa muuten hämärään tilaan. Tunnelma oli kuin jossain 20-luvun ravintolassa, kun tarjoilivat juoksivat ympäriinsä siisteissä puvuissa ohjaamassa ihmisiä pöytiin ja shamppanjapullot poksahtelivat ympäriinsä. Lava itsessään oli aika pieni, ja lähimmät pöydät olivat aivan sen juuressa, mutta itse istuimme vähän kauempana. Myös vessat oli stailattu tyyliin sopivasti muka esiintyjien pukuhuoneiksi, sillä ovissa oli kuuluisten tanssijoiden nimiä.

Odotin itse show'lta todella paljon, sillä onhan Mouling Rougen kansainvälisesti tunnettu kabaree Pariisissa. Jouduin kuitenkin vähän pettymään. Esityksessä ei sinänsä ollut mitään vikaa. Siinä hehkutettiin Pariisia ja matkattiin ympäri maailmaa erilaisten tanssien ja laulujen mukana, ja olipa käärmeiden kanssakin altaassa uiskentelua mukana.
Kabaree loisti kuitenkin enemmän puvuilla kuin mahtavalla tanssitaituruudella. Jäi kuitenkin sellainen maku suuhun, ettei esitystä oltu treenattu ihan tarpeeksi hyvin. Tanssijat eivät tanssineet mielestäni hyvin yhteen, mikä itseäni kyllä häiritsi sen verran, ettei sitä kaikkea saanut sulkakoristeluilla, kimaltavilla tai valaistuillakaan puvuilla peitettyä.

En kuitenkaan sano, ettei show olisi ollut viihdyttävä. Oma suosikkini oli ehdottomasti cancan-numero isoissa hameissa, ja kaikki ne sulkapäähineet ja -pyrstöt olivat todella hienoja ja upeita. Ja jo pelkästään itse paikka toi paljon tunnelmaa esitykseen. Voisinkin muotoilla tämän niin, että esityksen tasoon nähdä lipun hinta (95 €) oli vähän tyyris, mutta eivät ne rahat tämän kokemuksen myötä kaivoonkaan lentäneet. Ehkä vain enemminkin odotin liikaa.

Liput esitykseen kannattaa hommata vähintään joitain viikkoja aikaisemmin ja ne saa helposti varattua Moulin Rougen nettisivuilta. Näytöksiä on kaksi illassa, klo 21 ja klo 23, ja aiemman näytöksen yhteydessä on myös mahdollista ruokailla. Tämä onkin sitten vähän kallimpaa, menuvaihtoehdot ovat 175 tai 200 euroa. Me kävimme ihan vain yhdessä Montmartren monista ravintoloista syömässä, mikä kyllä oli vähän budjetille ystävällisempi ratkaisu.
Ennen esityksen alkua ohjelmassa oli odottelua. Ensin jonotettiin sisään ja sitten sisällä sitä, että kaikki muutkin jonottajat saivat paikkansa. Kannattaa siis varsinkin myöhemmässä näytöksessä varautua siihen, että alkamisaika vähän venähtää eikä metro välttämättä enää kulje näytöksen loputtua. Me metsästimme ja taistelimme itsellemme ihan suosiolla taksin tässä vaiheessa.

Kokemuksena suosittelen kyllä Moulin Rougea kovasti, jos matkabudjetissa on vähän ylimääräistä. Muita vastaavia kabareita Pariisissa ovat mm. Lido, Crazy Horse ja Lapin Agile.


Moulin Rouge Soundtrack - Sparkling Diamonds

22/05/2012

Café de Flore





Muodin mekka lisätään usein mukaan, kun puhutaan Pariisista. Merkkiliikkeitä ja -tavarataloja onkin kyllä ihan ympäri Pariisin keskustaa, mutta mielestäni kaikkein "chicein" alue kaupungissa on kuudennen arrondismentin Saint-Germain-des-Prés. Siellä talot ovat kauniita; niiden alakerroksissa on vaatekauppoja, taidegallerioita sekä leipomoita ja yläkerrosten parvekkeita koristavat minimaaliset puutarhat. Alueella on myös kaksi kahvilaa, Café de Flore ja Les Deux Magots, jotka olivat aikanaan tunnettuja mm. Sartren, Hemingwayn ja Camus'n lempikahviloina ja jotka nykyään istuvat hyvin tähän hienostokortteliin.

Kävin testaamassa Café de Florea, vaikka listan hinnat olivatkin kokeneet suosion aiheuttaman inflaation. Kaikin puolin kuitenkin pidin tästä paikasta. Kaikki oli ihanan siistiä ja hyvin suunniteltua. Menu oli entiseen asiakaskuntaan sopivasti taitettu vanhan novellin näköiseksi, annokset tarjoiltiin järjetelmällisesti nimikoidusta astiastosta ja palvelu oli kohteliasta. Kahvilassa tuli sellainen olo, että olisi melkein varaa mennä shoppailemaan viereisiin liikkeisiin sen pienen kahvitauon jälkeen.

Nämä kaksi kahvilaa edustavat sitä, miksi Pariisi mielletään - ja millainen se oikeasti joillekin on, sillä viereisestä pöydästä bongasin paikallisia nauttimassa ihan vain iltapäiväkaljaa. Paris, je t'aime!

21/05/2012

Opéra Garnier

Huhhuh, mikä viikonloppu! Olin oikeastaan tiistai-illasta eilisaamuun asti menossa max. kuuden tunnin unilla menossa ympäriinsä. Tällä kertaa kamera ei seurannut mukana, sillä seikkailuihin sisältyi öistä Pariisia extempore, mutta toisaalta ehkä se olikin parempi, sillä en muuten saisi ikinä itseäni kiinni näissä tapahtumissa.
Pari viikkoa sitten äitini siis käväisi täällä ja pääsin taas vauhtiin turistivierailujen suhteen. Kävimme mm. Pariisin Garnier-oopperatalossa ihan sisällä asti kiertelemässä. Tässä vähän kuvasaldoa:





Palais Garnier on rakennettu 1860-luvulla eli se ei ole Pariisin mittakaavalla mitenkään hirveän vanha rakennus. Tässä taas päästään siihen, että kotikaupunkini Äänekoski juhli satavuotisjuhliaan viime vuonna... Mutta joo, hieno ja koristeltu ja patsaila mahtaileva oopperatalo oli joka tapauksessa. Sisäänpääsy maksaa aikuisille 9 euroa ja alennettu hinta on 6 euroa. Tällä hinnalla pääsi kiertelemään ympäriinsä ja tutustumaan vaihtuvaan näyttelyyn, jossa oli mm. pienoismalleja vanhoista lavastuksista sekä pukuja kuuluisista oopperoista tällä kertaa. Sisällä rakennuksessa tuli sellainen olo, että pitäisi tempaista kermakakkupuku päälle ja vain astella arvokkaasti ympäriinsä.




Oopperan lähellä on paljon ravintoloita, joten kyseinen rakennus on tullut ohitettua monesti. Ollaan myös kauan puhuttu kavereiden kanssa, että pitäisi mennä katsomaan jotain esitystäkin. Tällä hetkellä Garnier-oopperassa esitetään kuitenkin enemmän vain oopperan oman balettikoulun esityksiä sekä klassisia oopperoita, kun taas itseäni kiinnostaisivat ne vähän modernimmat versiot, jotka sitten taas esitetään Bastillen uudessa oopperatalossa.

Oopperatalon kyljessä on myös söpö kauppa, jossa on myynnissä paljon kaikkea tanssimiseen ja etenkin balettiin liittyvää sekä nättejä koruja soittimista. Sieltä otettuja kuvia on täällä.

17/05/2012

Pikakuulumiset


Äiti tosiaan tuli, oli ja meni. Pitkässä viikonlopussa ehtii paljon, ja kuvasin melkein koko kameran muistikorttini täyteen. Kuvat ovat jo koneella, mutta olen onnistunut kehittämään tyhjästä toiminnantäyteisen viikon. Illalla kotiin tullessa silmät ovatkin olleet sen verran ristissä, että sen olotilan tuloksia en ehkä ensimmäisenä alkaisi julkaisemaan nettiin.
Ehdimme joka tapauksessa käydä Disneylandissa, Garnier-oopperassa, Invalides-kirkossa, Eiffelin tornissa, Café de Floressa, Cluny-museossa ja Moulin Rougessa. Näistähän saisin kirjoittamista vaikka viikoksi, mutta lupaan yrittää kehitellä mahdollisimman pian jotain kokoon viime viikonlopun kuvasaldosta.
Nyt lähden tästä kuvailemaan taas vähän lisää materiaalia Pariisiin! Mukavaa viikonloppua teillekin!

09/05/2012

Äiti


Tänään saan aika kivan vieraan, äidin! Luvassa on Pariisia täynnä oleva loppuviikko ja perjantaina Moulin Rouge -esitys. Halusin tietysti siivota kaiken mahdollisen lattiasta kattoon ja pestä pyykit sen kunniaksi, mutta tässä on ollut vähän kaikkea pientä. Maanantaina luulin aloittavani jo 15:30, mutta kappas, työpaikalle työasussa saavuttuani huomasinkin aloittavani vasta kahden ja puolen tunnin päästä. En sitten enää kahdelta yöllä viitsinyt alkaa tehdä niitä hommia, mitä olin sille illalle suunnitellut. Ne hommat tein siis eilen yhdeksän jälkeen. Siinä ilmeni tosin pieni probleema pyykinpesukoneen suhteen, sillä se ei millään halunnut viedä ohjelmaa loppuun... Onneksi hoksasin googlettaa koneen käyttökirjan ja pyykit pelastuivat! Hintana tästä tosin olivat kivat univelat, mutta se ei haittaa!

08/05/2012

Shakespeare and Company





Viimeiset viisi vuotta lukemistoni on koostunut lähinnä koulukirjoista, tai jos olen heittäytynyt oikein railakkaaksi, olen jopa saattanut jotain äidinkielen novellianalyysia varten lukea jonkun fiktiivisen romaanin. Ala-asteella kävin kuitenkin kirjastossa suunnilleen joka viikko ja rakastin lukemista. Täällä Pariisissa 40 minuutin junamatkat (bussissa en voi edes lukea) ovat herätelleet kirjanörttiä sisälläni. Se kirjanörtti on aina viihtynyt kirjakaupoissa. Voisin vaeltaa siinä vähän ummahtaneessa tuoksussa ikuisuuden.

Viikonloppuna kävin kuuluisassa Shakespeare and Company -kirjakaupassa aivan Notre Damen nurkalla (latinalaiskorttelin puolella Seineä). Alkuperäinen kauppa perustettiin vähän eri paikalle latinalaiskortteliin vuonna 1919, ja nykyisellä paikallaan se on ollut vuosta 1951. Kauppa on erikoistunut englantilaiseen kirjallisuuteen ja Wikipedian mukaan se oli mm. Hemingwayn lempiputiikki. Ja vinkki kirjailijanurasta haaveileville: kirjailijanalut voivat majoittautua kaupan yläkerrassa muutamaa päivittäistä työtuntia vastaan. Täytyy pitää tämä mielessä, jos joskus tunnen tarvitsevani inspiraatiota Pariisista...

Kaupassa ei saanut valitettavasti ottaa sisällä kuvia, mutta toisaalta siellä oli myös ehkä sen takia maagisempi tunnelma. Siellä oli kuitenkin tosi kotoisaa lattiasta kattoon kirjoja täynnä olevien hyllyjen seassa. Alakerrassa oli myynnissä olevia kirjoja ja yläkerrassa vanhempia, vain luettavaksi tarkoitettua. Lukemista varten oli laitettu penkkejä pieniin salaisiin lukunurkkiin, ja yhdessä huoneessa pääsivät sitten varmaankin nuoret muusikonalut soittamaan pianoa kaupan asiakkaille. Yksi seinä oli täynnä kävijöiden kirjoittamia viestejä ja rekvisiittana oli vanhoja kirjoituskoneita ja yhdessä nurkassa leluja seikkailemassa.

Shakespeare and Company on tosi söpö paikka. Siellä vierailu hoituu sopivasti Notre Damen kuvailun ja latinalaiskortteleissa illallistamisen välissä. Aikataulun voi päättää kiinnostuksen mukaan: siellä voi vain pyrähtää tai sitten osallistua vaikka johonkin tapahtumaan, joita kaupassa järjestetään viikoittain.

01/05/2012

Bienvenue chez moi!


Olen asustellut tässä ensimmäisessä pikkuyksiössäni nyt pari kuherruskuukautta, mutta rakkaus ei ala vieläkään haihtua. Viime viikonlopun museokierrokselta lähti mukaan pino mustavalkoisia kortteja, joten sain seinillekin vihdoin sen verran täytettä, että tätä voi sanoa jollain tavalla sisustetuksikin (tosin tuo hyttysverkkoa muistuttava verhonpoikanen kyllä meinaa tappaa vähän tunnelmaa).


Asuntoni on siis 17 neliön kokoinen, mutta koon pienuus alkoi tuntua oikeastaan vasta näitä kuvia ottaessa, joten tämän kämpän salakavala tilavuus ei välity ihan näistä kuvista. Tilaa on kuitenkin ihan tarpeeksi minunkin öillisille jammailusessioilleni.
Mulla on siis täällä sohvaksi taittuva sänky, puoliksi taittuva ruokapöytä, kaksi tuolia, lipasto, seinässä kiinni olevia hyllyjä, vaatekaappi, keittosyvennys, minieteinen sekä vessa. Ihan oikeasti nyt Suomea varten kämppää katsellessa mua hirvittää ajatus yli 30 neliöstä. Tässä elämä ja kaikki tarpeellinen on.


Katsokaa nyt, vaatekaappikin on oikein kaksiovinen ja etäisyyttä löytyy ulko-oveenkin. Ja suuri plussa muuten kämpän värityksestä, joka oli valmiiksi tällainen punertava.


Tässä on pikkukeittiöni. Multahan ei tosiaan löydy mikroa eikä uunia ja hellan toimintamekanismiakin ihmettelin parisen viikkoa, mutta kyllä tässä ihan hyvät sinkkuateriat saa tarpeen tullen loihdittua. Ja viikon ruoat olen aina saanut helpolla pikkujääkaappiini, vaikka muutossa auttaneet kaverit sille niin naureskelivat. Sieltä löytyy hei pakastelokerokin!!


Ja sitten onkin luvassa tyylikkäästi vessan peilin kautta otettu omakuva... Oon aivan supertyytyväinen tähän vessaan, sillä se on oikeasti tilava! Polvet mahtuu helposti koukistamaan eikä suihkua tarvitse ottaa missään vessanpötön kannen päällä. Tällä hetkellä on vaan tässä sellainen pikkuprobleema, että kumpikin lamppu on palanut, enkä ole ikinä kotona, kun huoltomies ehkä yrittää tulla tänne (jos yrittää), ja noita lamppuja ei saa kai vaihdettua omin neuvoin (ei sillä, että ylettäisin edes siihen kattolamppuun tuolinkaan kanssa).



Näillä hyllyillä ja kansioilla elämä pysyy järjestyksessä. En ole kertaakaan saanut aikaan samanlaista paperihimalajaa kuin aina kotona työpöydälle, joten voin melkein onnitella itseäni ja kiittää Ikean kansioita. Hyvä me!




Ja tässä sitten vähän yksityiskohtaisempia kuvia seinien koristeista. Olen päättänyt pitää tuota seinälle kirjoitettua lausetta mottonani viimeisten kuukausien ajan täällä, jotta saisin kaiken irti niistä. Tartu päivään ja osta lippu vain menosuuntaan. Huomispäivän uutiskuvat tehdään tänään.


Ja loppuun näkymä ikkunastani. Meillähän ei ole tälle hienostopihalle edes mitään käyntiovea, mutta ainahan sitä on hyvä ajatella, että näin minäkin asun, jättiparvekeviidakon ja aurinkotuolien kanssa...