24/05/2012

Moulin Rouge

 
Näin ensimmäisen kerran Moulin Rougen varmaan ala-asteella ollessani, tai aivan viimeistään seitsemännellä luokalla, ja ihastuin kovasti. En edes tiedä, kuinka monesti olen nähnyt kyseisen elokuvan, ja osaan toistaa suurimman osan repliikeistä sujuvasti mukana.
Vuonna 2008 ajoin ensimmäisen kerran bussilla ohi siitä oikeasta Moulin Rougesta ja sain napattua yhden hämyisän kuvan. Sen jälkeen Blanchen aukiolla onkin tullut käytyä säännöllisesti, mutta vähän aikaan sitten menin oikeasti sisälle punaiseen myllyyn katsomaan show'ta.
Tiesin, että kamerat takavarikoidaan jo ovella, joten Marlon ei lähtenyt mukaan tälle retkelle. Yritän nyt kuitenkin pinnistellä ja kuvailla parhaani mukaan illan kulkua.

Moulin Rouge oli nimensä mukaan sisältä täynnä punaistan samettia lattiasta kattoon. Katsojia ei istutettu rivitettyyn katsomoon vaan tila oli täynnä pieniä pöytiä, joissa oli kaikissa punaiset lamput antamassa vähän valoa muuten hämärään tilaan. Tunnelma oli kuin jossain 20-luvun ravintolassa, kun tarjoilivat juoksivat ympäriinsä siisteissä puvuissa ohjaamassa ihmisiä pöytiin ja shamppanjapullot poksahtelivat ympäriinsä. Lava itsessään oli aika pieni, ja lähimmät pöydät olivat aivan sen juuressa, mutta itse istuimme vähän kauempana. Myös vessat oli stailattu tyyliin sopivasti muka esiintyjien pukuhuoneiksi, sillä ovissa oli kuuluisten tanssijoiden nimiä.

Odotin itse show'lta todella paljon, sillä onhan Mouling Rougen kansainvälisesti tunnettu kabaree Pariisissa. Jouduin kuitenkin vähän pettymään. Esityksessä ei sinänsä ollut mitään vikaa. Siinä hehkutettiin Pariisia ja matkattiin ympäri maailmaa erilaisten tanssien ja laulujen mukana, ja olipa käärmeiden kanssakin altaassa uiskentelua mukana.
Kabaree loisti kuitenkin enemmän puvuilla kuin mahtavalla tanssitaituruudella. Jäi kuitenkin sellainen maku suuhun, ettei esitystä oltu treenattu ihan tarpeeksi hyvin. Tanssijat eivät tanssineet mielestäni hyvin yhteen, mikä itseäni kyllä häiritsi sen verran, ettei sitä kaikkea saanut sulkakoristeluilla, kimaltavilla tai valaistuillakaan puvuilla peitettyä.

En kuitenkaan sano, ettei show olisi ollut viihdyttävä. Oma suosikkini oli ehdottomasti cancan-numero isoissa hameissa, ja kaikki ne sulkapäähineet ja -pyrstöt olivat todella hienoja ja upeita. Ja jo pelkästään itse paikka toi paljon tunnelmaa esitykseen. Voisinkin muotoilla tämän niin, että esityksen tasoon nähdä lipun hinta (95 €) oli vähän tyyris, mutta eivät ne rahat tämän kokemuksen myötä kaivoonkaan lentäneet. Ehkä vain enemminkin odotin liikaa.

Liput esitykseen kannattaa hommata vähintään joitain viikkoja aikaisemmin ja ne saa helposti varattua Moulin Rougen nettisivuilta. Näytöksiä on kaksi illassa, klo 21 ja klo 23, ja aiemman näytöksen yhteydessä on myös mahdollista ruokailla. Tämä onkin sitten vähän kallimpaa, menuvaihtoehdot ovat 175 tai 200 euroa. Me kävimme ihan vain yhdessä Montmartren monista ravintoloista syömässä, mikä kyllä oli vähän budjetille ystävällisempi ratkaisu.
Ennen esityksen alkua ohjelmassa oli odottelua. Ensin jonotettiin sisään ja sitten sisällä sitä, että kaikki muutkin jonottajat saivat paikkansa. Kannattaa siis varsinkin myöhemmässä näytöksessä varautua siihen, että alkamisaika vähän venähtää eikä metro välttämättä enää kulje näytöksen loputtua. Me metsästimme ja taistelimme itsellemme ihan suosiolla taksin tässä vaiheessa.

Kokemuksena suosittelen kyllä Moulin Rougea kovasti, jos matkabudjetissa on vähän ylimääräistä. Muita vastaavia kabareita Pariisissa ovat mm. Lido, Crazy Horse ja Lapin Agile.


Moulin Rouge Soundtrack - Sparkling Diamonds

No comments:

Post a Comment