16/06/2012

Bad decisions make good memories







Viime viikonloppuna Keski-Suomen osasto myös vahvisti Pariisissa hetkeksi joukkojaan. Tämä johti mahdolliseen pihvitraumaan, univelkaantumiseen ja kahden laukun ostamiseen. Toista laukkua oikeasti tarvitsin, ja kun seuraavana päivänä löysin täydellisen taskuihmelaukun vintagekaupasta, olin tuhoon tuomittu. Pihvitrauma ja univelka sentään onneksi varmaan korjaantuvat ajan kuluessa.

Täällä sää on taas aika nihkeästi näyttänyt parempia puoliaan, mutta onneksi vajaan kuukauden päästä minulla on LOMA! Varailin tällä viikolla lentoliput viikon matkalle Portugaliin, ja toisena suunnitelmana olisi valloittaa Etelä-Ranskan biitsit. Ehkä silloin saan vähän muutosta tähän Lumikki-lookiini.

2 comments:

  1. Anonymous17/6/12 10:28

    Miten ihmiset siellä on suhtautuneet sun suomalaisuuteen? Tarkoitan siis mitä reaktioita se on tehnyt, ovatko he alkaneet kysellä kaikkea jännää vai dissaamaan tmv? Entä koetko ise olevasi erikoinen tavoiltasi muihin verrattuna?

    ReplyDelete
  2. Yleisesti ottaen kaikki uudet tuttavat ovat suhtautuneet positiivisen innokkaasti suomalaisuuteeni. Ihmiset eivät kyllä yleensä tiedä hirveästi Suomesta, mutta innostuvat usein kyselemään kaikkea.
    Ensimmäisenä alkaa yleensä maantiedon kertaaminen, eli missä järjestyksessä Suomi, Ruotsi ja Norja sijoittuvat kartalle (ja jos henkilö on käynyt Norjassa tai Ruotsissa, se tulee yleensä esille). Yksi ihminen kysyi jopa, puhummeko skandinaviaa...
    Seuraavaksi tulee esille Suomen kylmät talvet, hyvä koulutustaso ja taloudellinen tilanne. Moni on ihmetellyt, miksi ihmeessä olen tullut Ranskaan töihin, kun Suomessa kaikki on paremmin.

    Poikkeavuutta on tullut esille ainakin sosiaalisen kanssakäymisen suhteen. Täällä ihmiset tuntuvat olevan paljon avoimempia ja vieraanvaraisempia. Esim. täällä kaveriporukalla aloitellessa kaikki syöminen ja juominen on yhteistä, kun taas Suomessa jokaisella on omat tuomisensa.
    Täällä olisi myös tärkeää olla koko ajan äänessä. Välillä mun ujous on varmaankin tulkittu pelkäksi nirppanokkaisuudeksi, että ei nyt huvita tässä seurassa puhua, vaikkei se olisi ollenkaan niin.
    Toisaalta välillä täällä puhutaan paljon, mutta lupauksia ei pidetä samalla tavalla kuin Suomessa. Muutenkin suomalaiset hoitavat asiat vähän nopeammin ja sutjakkaammin. Vaikka tykkään tästä kulttuurista, en ole ikinä tuntenut itseäni enemmän suomalaiseksi :D Joku sellainen hiljainen melankolia täältä puuttuu.

    ReplyDelete