27/07/2012

I dream in colour

Hei. Ajattelin vain tulla kertomaan, että olen hengissä, vaikken koko aikaa ollutkaan niin varma Portugalin vuoristoteiltä selviämisestä. Kamera on täynnä kuvia, mutten suostu istumaan sisällä tarpeeksi kauaa niitä käsitelläkseni, kun kesä on viimein Ranskassakin ja lämpöä on yli 30 astetta. Oikeasti tarvitsisin päivän intensiivistä nörtteilyä neljän seinän sisässä hoitaakseni kaikki rästihommat, mutta nyt makaan valitettavasti mieluummin auringossa.
Kun lentokone laskeutui tiistaina vähän ennen keskiyötä, tajusin, että samalla mulla lähti viimeinen kuukausi käyntiin täällä Ranskassa. Musta tuntuu, etten käytä siitä suurinta osaa internetin maailmassa vaan yritän imeä kaiken mahdollisen irti näistä viimeisistä päivistä ennen uuden elämän alkua, mutta yritän tulla aina välillä moikkailemaan!

19/07/2012

Saint Malo, päivä kaksi





Toinen aamumme Saint Malossa alkoi jälleen kalaisissa tunnelmissa, kun nautin lohi-katkarapu-rapu -yhdistelmästä salaatissa. Rapu ei ihan vakuuttanut, mutta onneksi lohi oli sitäkin parempaa. Sen jälkeen kiersimme aurinkoisen Saint Malon toista puolta ihaillen jälleen merta ja purjelaivoja. On muuten todella vaikeaa olla kävelemättä sellaista tappovauhtia, joka on jäänyt päälle töissä ja Pariisin kaduilla kiertäessä. Pariisin metrossa ja meidän kaupassahan jää heti muiden ihmisten tai asiakkaiten jalkoihin, jos ei taivalla eteenpäin lasittunut katse silmissä. Oli siis outoa vain tallustella hitaasti ympäriinsä, kun ei ollut kiire mihinkään.







Iltapäivästä Saint Malo alkoi kuitenkin käydä aika tutuksi, joten hyppäsimme laivaan, joka vei meidät lahden toiselle puolelle Dinardin kaupunkiin. Jos Saint Malossa kaikki oli vähän keskiaikaisvibaista ja ehkä vähän köyhää linnoituskaupunkia henkivää, Dinardista tuli enemmän mieleen Etelä-Ranskan suurien kartanoiden ja jännien korkeuserojen ansiosta. Siis jokainen talo siellä tuntui olevan tuollainen kiva merenrantahuvila tai sitten hotelli. Hetken kierreltyämme totesimme myös, että monet huviloista taitavat kuulua rikkaille etelä-englantilaisille, jotka pääsevät kätevästi lautoilla suoraan Saint Malosta kanaalin toiselle puolelle.


Palasimme kuitenkin Saint Malon puolelle illallistamaan, vaikka kaverini innostui kovasti Dinardissa bongaamastaa englantilaisesta kahvilasta. Minä sen sijaan taisin vähän inspiroitua kartanotyylistä ja söin alkupalaksi ostereita. Suoraan sanottuna en meinannut tietää edes, miten noita kuuluu käsitellä, kun sain tämän lautasen eteeni, mutta kai minä siitä ihan kunnialla selvisin. Olen pitkään luottanut näkömakuun, eli ällöttävän näköisiä annoksia en pistä suuhuni, mutta osterit olivat kyllä vallan herkullisia!



Illan pimetessä menimme jälleen seuraamaan rannalle auringonlaskua. Olisimme itse asiassa halunneet mennä tuolle pienemmälle saarelle Petit Bélle sen ajaksi, mutta nousuvesi teki meille yllätyksen ja olikin edellisiltaa korkeammalla, joten saimme jäädä rannalle tällä kertaa.


Sunnuntai-iltana kaupunki hiljeni nopeasti ja mekin kömmimmen pian sänkyyn. Maanantaina nautimme sitten vielä aamiaisen rannalla ennen junaan astumista. Raikkaan meri-ilman jälkeen Pariisin metro tuntui erityisen tunkkaiselta ja ahdistavan täydeltä. Olin jo niin tottunut tähän kaikkialla vallitsevaan tungokseen, etten edes muistanut, miten ihanaa on olla hetki kaikessa rauhassa.

18/07/2012

Lomamatka numero 2


Tämän postauksen tullessa ulos minä olen jo nauttimassa ensimmäisestä lomapäivästäni Portugalin auringon alla! Suuntana on Esposende, joka on Porton ja Bragan lähellä rannikolla. Tämä Ranskan "kesä" alkaa riittää, sillä minä haluan merta, lämpöä ja aurinkoa! Ja niitä pitäisi olla onneksi luvassa Portugalissa.
Olen siis kyläilemässä kahden työkaverini kanssa kolmannen luona. Yleensä minulla on kova tarve organisoida ohjelmaa koko loman ajaksi, ettei mikään jää näkemättä, mutta nyt olen heittänyt suosiolla aivot narikkaan. Tiedän, mihin aikaan lentomme lähtevät ja siinä se! Portugalilainen ystäväni taitaa osata suunnitella vähän paremmin, ja minun ainut tavoitteeni on saada koko vuoden rantakiintiö täyteen!

Palaan ensi viikon tiistaiyönä ja taidan sanoa aika lailla heipat siihen asti netille. Huomenna on luvassa Saint Malon osa kaksi, mutta muuten blogikin taitaa pysyä hiljaisuudessa. Até breve!

Kuva on ystäväni Julianan ottama.

17/07/2012

Saint Malo, päivä yksi


Tuskallisesti kiskoin itseni ylös sängystä kuudelta lauantaiaamuna ja manasin henkilön, joka sai superidean lähteä matkaan niin aikaisin aamulla.  Kolmen tunnin junamatkan päässä odotti onneksi palkinto: aurinkoinen Saint Malon kaupunki! Pariisissa on toki Seine, mutta Bretagnen rannikolla on meri, joka oli vieläpä huikean sininen. Ja joka puolella oli purjeveneitä, pieniä saaria, lokkeja ja meren tuoksua. Saanko innostua uudestaan?






Ei mennyt kauaa, kun meillä oli jo edessä ensimmäiset simpukka-annokset, jotka nautimme rannalla navakasta tuulesta ja pienistä hiekkapölläyksistä huolimatta. Mahat täynnä lähdimme sitten valloittamaan rantakarikoita sekä vanhaa puolustuslinnoitusta, jossa oli tarjolla opastettu kiertokäynti. Opas oli kyllä sen verran hermostunut, että 35 minuutin kierros oli ohi vartissa, mutta ei se mitään. Ehdimme sentään pois linnoituksesta ennen kuin kulku maalle peittyi hetkeksi vuoroveden takia. En ole muuten koskaan aiemmin ollut missään, missä vuoroveden huomaisi yhtä selvästi kuin St Malossa!







Loppupäivän käytimme kiertelemällä kaupunkia, joka ei ollut mitenkään valtava ja siispä helposti haltuunotettava. Kaupunkia ympäröivät kauttaaltaan muurit, joiden päälle pääsi kävelemään, ja niiden suojassa oli paljon risteileviä pikkukatuja. Jokaiselta nurkalta löytyi myös oma hiekkarantansa. St Malo oli ilmeisesti tuhoutunut pahasti toisessa maailmansodassa, mutta siitä ei huomannut enää mitään merkkejä, sillä kaikki oli uudelleenrakennettu alkuperäisten piirrosten mukaan.
(P.S. Ihailkaa hienoa tuulen muodostamaan solmua päässäni... Ensimmäisen vartin jälkeen vain luovutin hiusteni suhteen tuolla.)




Illan pimetessä nautimme crêpeistä eli suolaisista ja makeista letuista aivan mahtavalla paikalla meren äärellä. Saatuamme illallisen loppuun kirmasimmekin rannalle ihailemaan auringonlaskua, joka oli upea! Aina silloin tällöin on niin ikävä veden äärellä asumista...



Lauantai-ilta sattui myös olemaan ranskalaisten kansallispäivä, joten koko kylä oli täynnä porukkaa ja jammasi lavatanssimeiningein. Vähän myöhemmin ilotulitus kruunasi illan, vaikka täytyy kyllä myöntää, että nyt Disneyn ilotulituksia katseltuaan Saint Malon versio oli aikamoista hakuammuntaa...
Sen jälkeen olimmekin sen verran väsymyksestä ja raittiista meri-ilmasta tuupertuneita, että tainnuimme aika nopeasti sänkyihimme. Voisin ehkä harrastaa tuota ulkoilua täälläkin vähän enemmän, tai ainakin muualla kuin Pariisin pakokaasuissa...

14/07/2012

Lomamatka numero 1



Tänään karistan Pariisin pölyt ja otan junalla suunnan kohti Saint Maloa, Bretagnen rannikkokaupunkia. Luvassa pitäisi olla meri-ilmaa, vanhoja linnoituksia, simpukoita ja muita mereneläimiä, pikkukujia ja ilotulitus!

Ensimmäinen kuva http://wikipedia.org

13/07/2012

L-O-M-A



Lomailijan on helppo hymyillä jne! Tänään päiväni alkoi toinen silmä auki sängyssä tekstailemalla, mikä johti lounastamiseen kaverin kanssa Pariisissa. Tein samalla tupatarkastuksen Martan uuteen kämppään, joka on kivan keskustaisella paikalla toisessa arrondismentissa. Siitä jatkoin käväisemään putiikissa, jossa Marta on silloin tällöin töissä ja nappasin mukaani ihanat sulkakorvikset. Yritin katsella vähän muutenkin Pariisin alennusmyynneissä, mutta näissä kaupoissa ei ole kyllä tänä vuonna _mitään_. Siis en löydä edes kivoja normaalihintaisia vaatteita, mikä on kyllä ihan ennenkuulumatonta!

Vaikka eilen harmittelinkin Suomeen paluuta, yksi hyvä puoli opiskelujen pariin palaamisessa on: aikaiset herätykset ja tasainen rytmi. Olen tässä nyt melkein puolitoista vuotta elänyt nukkuen miten milloinkin, ja yhdeksältä herääminen on ihan taputusten arvoinen suoritus. Tällä viikolla olen kuitenkin tehnyt vain aamuvuoroja ja päässyt neljältä enkä edes muistanut, miten paljon iltapäivällä voi saada aikaan! Tällä viikolla olen käynyt leffassa, kahvitellut kavereiden kanssa, lettukestitellyt, kierrellyt kauppoja...

En edes muista, milloin olisin viimeksi viettänyt perjantai-illan rauhassa hengaillen, mutta nyt siihen onkin syytä, sillä huomenna on aikainen lähtö lomamatkalle numero yksi! Nyt vain kassi kiinni ja Sanna unten maille.

Midnight in Paris


Ei, tässä jutussa en arvioi Woody Allenin elokuvaa (joka muuten oli ihan ok, mutta liian "jee amerikkalaiset pääsevät Pariisiin!!"), vaan esittelen teille Pariisin yöelämää! Varmasti on olemassa paljonkin ihmisiä, jotka tuntevat kaupungin öiset kujat paljon minua paremmin, mutta tässä on ainakin jotain vinkkiä, jos joku haluaa kokeilla Pariisin baaritarjontaa. Ja pohjustuksena voisin sanoa, että itse pidän niin rauhallisesta jutustelua ja live-musiikista kuin villistä tanssilattian valloituksesta, joten jutut ovat sen mukaan kirjoitettuja.


Bastille
Bastillen aukiolta lähtevä katu Rue de la Roquette ja etenkin sen varrella oleva Rue de Lappe tarjoavat kymmenittäin pieniä baareja, jotka ovat niin vieri vieressä sekä pääsymaksuttomia, että Bastille on täydellinen paikka pub crawlille. Alueen joka baarissa on happy hour klo 17-21/22, jolloin cocktailit irtoavat parhaimmillaan 4,50 eurolla (parhaimmat olen tainnut saada Iguanassa). Häppäreiden loputtua monessa paikassa hinnat hyppäävätkin sitten kymmenen euron tienoille, mutta esimerkiksi The Hideoutissa saa torstai-iltaisin koko yön tuoppeja 2,50 eurolla. Bastille sopiikin ehkä enemmän rauhalliseen istuskeluun, vaikka joidenkin baarien alakerrasta löytyy myös tanssilattia sitä janoaville.

Beaubourg (Châtelet)
Pariisin ensimmäisessä arrondismentissa (naapurustossa) Centre Pompidoun ja Les Halles -ostoskeskuksen kupeessa on oma baarikeskittymänsä. Eniten elämää löytää kaduilta Rue Saint-Denis ja Rue des Lombards. Vaikka alueella on paljon turisteja, hinnat ovat yleensä ihan ok eikä baareihin joudu maksamaan sisälle ainakaan mitään ökyhintoja. Yksi ehdoton helmi on Le Komptoir, jonka alakerrasta löysimme viisi yhdessä jammailevaa kitaristia, jotka eivät sen kummemmin esiintyneet ja ottivat halukkaita mukaan. Alueella on myös kaikkien Pariisien baariketjujen (Café Oz, O'Sullivans, The Hideout) kuppilat.


Champs-Élysées
Kuten voi jo arvata, Champs-Élyséen klassissa miljöössä myös yöelämästä nauttimisesta saa pulittaa vähän suurempia summia. Kadun varrella ja sen lähistöllä on suuria klubeja, mm. Duplex, The Queen, Showcase ja Club 67. Niissä musikki on usein aika elektrovibaista, vaikka tosin joissain klubeissa on myös useampi huone valittavana. Yleensä näihin paikkoihin saa maksaa sisälle 15-25 euroa illasta riippuen (sisällyttäen yhden juoman) ja sisään voi joutua odottamaan tunnista kahteen. Näihin paikkoihin kannattaa katsella tarjouslippuja SoonNight -nettisivulta. En tiedä, onko kokemus ihan kaiken tuon rahan ja vaivan arvoinen, mutta näissä paikoissa pääsee ainakin tanssimaan!


Grands Boulevards
Tällä alueella tuntuu liikkuvan vähän opiskelija-alueita vanhempaa porukkaa nauttimassa samoista aiemmin mainituista baariketjuista. Joka kerta aivan tupaten täynnä on kuitenkin ollut Pub James Hetfeeld's, jossa on kyllä hyvät baarimikot, jos sinne tiskille asti pääsee joskus liikkumaan väentungoksessa. Tunnelmaa tästä paikasta ei ainakaan puutu!
Vähän suurilta bulevardeilta poistuessa vastaan tulee myös tanssiklubeja. Hittimusiikkia Erasmus-bileet olivat aina viime lukukautena Players-baarissa (jossa en itse ole kyllä koskaan käynyt), ja hyvä elektropaikka on The Social Club, jossa ihmiset ovat aika räiskyviä tyyliltään. Läheltä löytyy myös ilmeisesti ainakin ennen kuuluisa Rex Club, jota en ole koskaan kokeillut.


Le Marais
Le Marais on Pariisin homonaapurusto ja yöelämätarjonta on sen mukaista. Baareihin on vaikeaa päästä sisään, jos porukassa on yhtään liikaa tyttöjä, sillä yleensä baarit ovat jo pieniä ääriään myöten täynnä. Meno on aika riehakasta, ja joissain paikoissa on esimerkiksi miestarjoilijoiden suihkushow'ta tarjolla... En osaa nimetä mitään erityisen loistavaa baariyksilöä, mutta jos Centre Pompidoun nurkalta lähtee seuraamaan katua Rue Sainte-Croix de Bretonnerie, sateenkaarilippuihin ei voi olla törmäämättä.


Montmartre
En ole koskaan liikkunut juhlimistarkoituksella tällä alueella, mutta kesäiltaisin porukkaa näkyy usein paljon minimaalisten baarien edustalla, mikä vaikuttaa oikein mukavalta tavalta viettää iltaa. Kukkulan alle Moulin Rougen viereen ovat majoittautuneet myös baariketjut, joista Café Oz on auki kymmeneen asti aamulla. Ja punaisten lyhtyjen maailmasta kiinnostuneille Pigalle on place to be.
En tunne siis Montmartrea kovin hyvin, mutta mitä olen kuullut, en lähtisi sinne ensimmäisenä vaaleahiuksissa tyttöporukassa liikkumaan keskellä yötä. Kokeneemmalle yöseikkailijalle ja illan aloittamiseen se lienee kuitenkin loistava!

Paris 14 & 15
Pariisin 14. ja 15. arrondisment ovat aika rauhallisen oloista aluetta, jolla lähinnä keskiluokkaiset perheet asustelevat. Siellä on kuitenkin yksi vakiotanssipaikkani, Mix Club, joka soittaa perustanssihittikamaa eikä ole kyllä kertaakaan pettänyt varmana luottopaikkana. Myös muista alueella kokeilemistani paikoista, Back Upista ja Café Ozista, jääneet kokemukset ovat olleet oikein hyviä. Porukka on aika opiskelijapainotteista ja musiikki mukavan tanssittavaa.


Quartier Latin & Saint-Germain-des-Prés
Tämä entinen Pariisin sivistyksen tyyssija tarjoaa nykyään katsauksen opiskelijaelämään ja pieniin pubeihin. Viikolla paikoissa on alueen opiskelijoiden ansiosta paljon alennuksia ja pieniä tapahtumia, mutta mitä enemmän mennään Saint-Germain-des-Prés puolelle, sitä korkeammalla hinnat ovat. Myös täällä kannattaa siis metsästää häppäreitä! Yksi kaverini on aivan hulluna englantilaiseen pubiin The Bombardieriin, toinen mojito-paikka La Rhumerieen ja itse ihastuin La Tennessee -ravintolan jäämansikkamargaritoihin. Myös erityisesti näillä tienoilla Seinen varrella on usein porukkaa nauttimassa illan pimenemisestä, mikä on oikein mukavaa. Usein jollain on kitara mukana ja samalla saa vilkutella kateellisille jokiristeilijöille. 

République & Oberkampf
En ole liikkunut tälläkään alueella kovin paljoa, mutta vähän undergroundimmasta menosta tykkäävät tuntuvat aina hehkuttavan Républiquea ja Oberkampfia. Itse olen tykästynyt The International -indieclubiin, jossa on joka ilta live-esiintyjä eivätkä hinnat ole pahat. Tälle alueelle soveltaisin samaa sääntöä kuin Montmartrelle, eli aivan kokematonta turistia huutavassa porukassa en ehkä lähtisi liikkeelle.

+ Turvallisuus
On varmaan ihan turha sanoa, että Pariisissa pitää olla järki mukana. Ison kaupungin ihmisiä ryöstetään enemmän tai vähemmän salakavalasti, joistain nyt on kai vaan kiva hakata joku viaton ohikulkija ja kaduilla on omat epämääräiset asukkinsa. Niillä samoilla kadoilla voi kuitenkin myös kohdata aivan mahtavia ihmisiä, ja suurkaupungiksi Pariisissa sattuu vähän tuntemattomiin kohdistuvia väkivaltarikoksia (kyllä, olen googlettanut yön kauhuntunteina aihetta). Yleisesti kannattaa pitää mielessä, että mitä pohjoisempaan ja idempään mennään, sitä helpommin joutuu vaikeuksiin. Jos ei kuitenkaan lähde yksin hortoilemaan, pitää suhteellisen matalaa profiilia ja ei jätä sitä järkeä kotiin, Pariisin yöelämästä pitäisi voida nauttia ihan kuin missä tahansa muussakin kaupungissa.

P.S. Nälkäiset juhlijat joutuvat pettymään Pariisissa, sillä Mäkit menevät keskustassa viimeistään kahdelta kiinni, mikä vääryys!

12/07/2012

I find the map of the world and zoom in on your island




Pahoittelut taas hiljaisuudestani. Viimeisen viikon aikana vatsaani on punoutunut valtava solmu, kun maanantaina täytyi sanoa hyvästit yhdelle parhaista ystävistäni. Ehkä tapaamme vielä joskus, ehkä emme. Ja kun tajusin, miten iso siitä solmusta tulikaan, alkoi täältä pois lähtö kauhistuttaa entistä enemmän. Olenkin siis sitten kiiruhtanut koko viikon tapaamaan kaikkia mahdollisia muita ystäviä, koska kohta pitäisi ostaa se paluulippu kotiin...


Onneksi lomani alkoi tänään sopivasti! Sen oikeuttamana ostin itselleni söpön matkapaperitaskun, vielä söpömmän aurinkolasikotelon ja kynsilakan sekä valkoisen pitsitopin. Vaikka täällä sataa vettä, kahdessa eri lomamatkakohteessani näille on toivottavasti vähän enemmän käyttöä. Ja nyt on ainakin aikaa nähdä kaikkia ihania ihmisiä!

06/07/2012

Parc Floral de Paris








Viime viikonloppuna nautin aurinkoisesta säästä Vincennesin Parc Floral de Paris -puistossa. Ihastuin Vincennesiin jo vieraillessani siellä keskiajan linnassa (josta en muuten ole tainnut kirjoittaa tänne mitään), ja tämä puisto vain vahvisti kuvaani tästä kaupunginosasta Pariisin liepeillä.
Parc Floral on pieni osa Bois de Vincennes -metsikköä. Musta on selkeästi tullut täällä suurkaupungin lähellä asuessa esiin puistofanitus, sillä olin aivan innoissani siellä kasvillisuuden keskellä samoillessa. Puistossa voi siis ihan vain kävellä ympäriinsä, pelata minigolfia, vierailla erilaisissa kasvihuoneissa (esim. ikebana-huone ja perhoshuone, joka oli nyt kiinni, joten täytyy kai sitten palata tuonne), nauttia konserteista, pelata erilaisia pelejä (esim. muistipeli, jossa kuvien sijasta piti etsiä vastaavat soinnut) tai vaikka vuokrata polkuauton.
Jos olisin asunut täällä lapsena, olisin varmasti halunnut tuonne joka viikonloppu leikkimään, ja nytkin se tarjosi ihanaa rentoutumista verrattuna kiireiseen Pariisiin. En ole vielä edes ehtinyt alennusmyynteihin tänä kesänä, kun olen keskittynyt pelkkään chillailuun!