17/07/2012

Saint Malo, päivä yksi


Tuskallisesti kiskoin itseni ylös sängystä kuudelta lauantaiaamuna ja manasin henkilön, joka sai superidean lähteä matkaan niin aikaisin aamulla.  Kolmen tunnin junamatkan päässä odotti onneksi palkinto: aurinkoinen Saint Malon kaupunki! Pariisissa on toki Seine, mutta Bretagnen rannikolla on meri, joka oli vieläpä huikean sininen. Ja joka puolella oli purjeveneitä, pieniä saaria, lokkeja ja meren tuoksua. Saanko innostua uudestaan?






Ei mennyt kauaa, kun meillä oli jo edessä ensimmäiset simpukka-annokset, jotka nautimme rannalla navakasta tuulesta ja pienistä hiekkapölläyksistä huolimatta. Mahat täynnä lähdimme sitten valloittamaan rantakarikoita sekä vanhaa puolustuslinnoitusta, jossa oli tarjolla opastettu kiertokäynti. Opas oli kyllä sen verran hermostunut, että 35 minuutin kierros oli ohi vartissa, mutta ei se mitään. Ehdimme sentään pois linnoituksesta ennen kuin kulku maalle peittyi hetkeksi vuoroveden takia. En ole muuten koskaan aiemmin ollut missään, missä vuoroveden huomaisi yhtä selvästi kuin St Malossa!







Loppupäivän käytimme kiertelemällä kaupunkia, joka ei ollut mitenkään valtava ja siispä helposti haltuunotettava. Kaupunkia ympäröivät kauttaaltaan muurit, joiden päälle pääsi kävelemään, ja niiden suojassa oli paljon risteileviä pikkukatuja. Jokaiselta nurkalta löytyi myös oma hiekkarantansa. St Malo oli ilmeisesti tuhoutunut pahasti toisessa maailmansodassa, mutta siitä ei huomannut enää mitään merkkejä, sillä kaikki oli uudelleenrakennettu alkuperäisten piirrosten mukaan.
(P.S. Ihailkaa hienoa tuulen muodostamaan solmua päässäni... Ensimmäisen vartin jälkeen vain luovutin hiusteni suhteen tuolla.)




Illan pimetessä nautimme crêpeistä eli suolaisista ja makeista letuista aivan mahtavalla paikalla meren äärellä. Saatuamme illallisen loppuun kirmasimmekin rannalle ihailemaan auringonlaskua, joka oli upea! Aina silloin tällöin on niin ikävä veden äärellä asumista...



Lauantai-ilta sattui myös olemaan ranskalaisten kansallispäivä, joten koko kylä oli täynnä porukkaa ja jammasi lavatanssimeiningein. Vähän myöhemmin ilotulitus kruunasi illan, vaikka täytyy kyllä myöntää, että nyt Disneyn ilotulituksia katseltuaan Saint Malon versio oli aikamoista hakuammuntaa...
Sen jälkeen olimmekin sen verran väsymyksestä ja raittiista meri-ilmasta tuupertuneita, että tainnuimme aika nopeasti sänkyihimme. Voisin ehkä harrastaa tuota ulkoilua täälläkin vähän enemmän, tai ainakin muualla kuin Pariisin pakokaasuissa...

2 comments:

  1. Anonymous17/7/12 13:52

    Näyttää, että teillä on siellä tosi hauskaa :) Onko semmonen paikka, että suosittelet käymään, jos joskus ranskaan haluaa matkustaa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siellä oli kyllä hauskaa!
      Ihan pelkkään Saint Maloon en tekisi matkaa, mutta jonkinlainen autoilu- tai reilimatka tuolle alueelle voisi olla oikein mukava. Tuolla lähialueella on paljon muutakin nähtävää, esim. Mont Saint Michelin vanha luostarisaari (60 km St Malosta), Dinan-kaupunki, jota moni kehui netissä, vähän isompi kaupunki Rennes eikä kaukana ole Jerseyn saarikaan. Ainakin Etelä-Ranskaan tai Pariisin verrattuna paikka oli turistien puolesta paljon rauhallisempi ja idyllisempi.

      Delete