26/09/2012

Details




Tässä olisi pieniä yksityiskohtakuvia Pariisin kaduilta. Olen ollut nyt kuukauden Suomessa, enkä totta puhuen vieläkään ole oikein tajunnut tätä tilannetta. Tykkään tosi paljon opiskelupaikastani, mutta toisaalta ennen mietin viikonloppuisin, mitä tekisin Pariisissa, ja nyt pähkäilen, ehdinkö tehdä tarvittavat koulujutut ja ylläpitää sosiaalista elämää... Jos kaipaatte helppoa elämää ja puhutte jo täydellistä ranskaa, menkää Disneylle. Siellä elämä on ihanan yksinkertaista.

(Yhyy, tulipas ikävä noita kuvia katsellessa. Ensimmäinen on le Marais'sta mun suosikkipizzapaikan läheltä, toinen Seinen laidalta viidennestä arrondismentista ja kolmas ehdoton lempigraffitini koko kaupungissa Centre Pompidoun nurkilta.)

Olen miettinyt, jatkanko tänne kirjoittamista vai en. Musta on hauskaa muokkailla kuvia ja rakennella jotain pientä omaa maailmaani, mutta samaan aikaan tämä ahdistaa nyt, kun en ole enää kaukana poissa. Ranskasta oli siis kivaa lähettää kuulumisia, mutta lähempänä kaikkea bloggailu tuntuu jotenkin liian intiimiltä mun makuun. Lisäksi jostain syystä en tykkää yhtään ottaa kuvia Suomessa.
Musta tuntuu kuitenkin, ettei tämän blogin tarina ole vielä tässä. Täytyyhän mun jonnekin päästä pakoon mm. sitä valtio-opin esseetä perussuomalaisten merkityksessä Suomen politiikassa. En ehkä kerro yksityiskohtaisesti jokaisesti liikkeestäni, mutta kyllä mulla muitakin asioita saattaa joskus liikkua päässä! Sitä paitsi seuraavan matkankin lentoliput on jo varattu...

09/09/2012

Fear & loathing in Paris


Tullessani Pariisiin kesällä 2011 olin jo nähnyt monet kaupungin turistinähtävyyksistä useampaan kertaan. Père Lachaisen hautausmaalla en kuitenkaan ollut käynyt, ja sinne menosta olikin sitten puhetta sen reilun vuoden verran. Viikkoa ennen lähtöä sain vihdoin aikaiseksi retken vehreiden puiden ja hautapaasien sekaan! Mikä iloinen tapa se olikaan viettää hellepäivä Pariisissa...








Kiersimme tietysti kaikki julkkisten haudat, jotka on niin hirveän tärkeää nähdä. Suurin osa niistä oli kuitenkin todella vaatimattomia verrattuina joidenkin vanhojen ranskalaisten aatelissukujen jättihökkeleihin, joita hautausmaalle oli pystytetty. Oscar Wildenkin aiemmin suudelmin kuorrutetussa haudassa oli nyt vain muutama jälki jäljellä puhdistuksen jälkeen. Eli lyhyesti sanottuna Père Lachaise on ehkä kiva pienestä rennosta kävelystä haaveilevalle, mutta ei sinne kyllä kovin tiukan aikataulun reissulla kannata lähteä Jim Morrisonin tai muiden perässä. Onneksi muuten ranskalaiset haudat olivat aika jänniä ja vähän pelottavia. Pahin painajaiseni olisi ehkä jäädä tuonne loukkuun porttien sulkeuduttua.




Lähdimme siis hyvissä ajoin pois hautausmaan uumenista ja suuntasimme oikeasti kuumottavalle alueelle, Bellevilleen. Kuumotus ei paljastu kuvista, koska en halunnut uhrata kameraani  köyhille yhteiskunnan sorretuille. Bellevilleen kannattaa kuitenkin mennä melkein jo ihan tämän kukkulan päältä avautuvan näyn takia. Rinnettä pitkin alas laskeutuva puistokin oli kivan symppis, mutta hämärtyvä ilta ei ehkä ole kaikista paras aika vierailla siellä, mistä johtuu vähäinen kuvamateriaali. Belleville on myös kiinalaiskauppojen paratiisi niille, jotka osaavat arvostaa hyvää hintalaatusuhdetta (halpa-huono).



Yhdeksän maissa oli aika ajella metrolla toiselle puolelle kaupunkia ja hypätä jälleen kerran River's King -jokilaivan kyytiin. Aiemmin olemme juhlineet ihan vain paikallaan pysyvässä paatissa, mutta nyt lähdimme after work -risteilylle, eli River's King lähti liikkeelle Eiffel-tornin läheltä ja kävi heittämässä mutkan Île-Saint-Louis'n ja Île-de-Citén ympäri ja tuli takaisin. Laiva oli nimensä mukaisesti täynnä pariisilaisia työporukoita, joten en kehdannut jo valmiiksi alipukeutuneena hirveästi turistella ja ottaa kuvia, mutta risteily oli joka tapauksessa mukava päätös lämpimälle päivälle. Hintaa sillä taisi olla 15 euroa, mutta luulen, että vilukissapariisilaiset ovat jo lopettaneet moiset risteilyt tältä vuodelta, eli ensi vuonna sitten sinne luomaan suhteita pariisilaisten uramiesten ja -naisten kanssa!

06/09/2012

A lazy writer says hi



Hei pitkästä aikaa. Ajattelin tulla kertomaan, että hengissä ollaan, tosin nyt henki kulkee jo Suomen puolella Ranskan sijaan. Viimeiset viikon Disneyn taikamaailmassa menivät todella nopeasti ja sitten sitä yhtäkkiä oltiinkin turvatarkastuksen toisella puolella vilkuttamassa ihmisille. Sinetöin tosin varmaan suomalaisten kylmäsydämisyyden kaikkien silmissä, kun en järjestänyt mitään julkista vesiputous- ja nyyhkytysshow'ta.
Kun saavuin Suomeen, olin aivan sekaisin: en osannut nostaa rahaa ja sanat takkusivat. Nyt on melkein kaksi viikkoa Suomi-eloa takana, enkä ole oikein vieläkään ymmärtänyt, ettei mulla toistaiseksi ole ostettuna lentolippua takaisin Ranskaan.

Tässä parin viikon sisällä olen ehtinyt vaihtaa paikkakuntaa ja asettautua Tampereelle. Viiden-kuuden vuoden päästä olen sitten toivottavasti yhteiskuntatieteiden maisteri journalismin ja viestinnän tutkinnon jälkeen. Koulu alkoi maanantaina, mutta en ole oikein vielä ehtinyt virittäytyä siihenkään ajatukseen. Vajaassa viikossa olen ehtinyt rakastua Tampereeseen, tavata monta uutta ja kivaa ihmistä ja palloillut ympäriinsä. Vaikka hukkasin ensimmäisellä koulumatkallani yhden lempikoruni ja toisella pyörästäni puhkesi kumi (mikä johti 36 euron lisämenoihin), elämä on jeejee täälläkin. Suomalaisetkin osaa hymyillä!

Mutta tosiaan, en tiedä, onko mun elämä nyt niin jännittävää. Voisin toki laittaa kuvia mun viimeisiltä viikoilta Pariisissa, mutta en ole ihan varma, onko elämässäni hirveästi jännää sisältöä sen jälkeen. Ketään ei varmaan kiinnosta mun aamupala tai koulustressit, vai?