16/10/2012

Buda & Pest


Tämä ilta haiskahtaa uudelta seikkailulta! Olen tässä aloitellut perioditauon porukoiden sohvalla makoillen, mutta voimia olikin syytä kerätä, sillä lähden loppuviikoksi valloittamaan aivan uutta kaupunkia ja maata, Unkarin Budapestia.
Olen lähdössä matkalle yliopiston ainejärjestöni kanssa, joten tavallisten turistikohteiden lisäksi käväisemme vierailulla myös paikallisessa yliopistossa ja maan suurimmassa sanomalehdessä. Jännää päästä tutkimaan jotain aivan uutta, ja ehkä vihdoin saan otettua jotain tuoreitakin kuvia tänne!

kuva: weheartit.com

09/10/2012

Il y a un an

Kun lähdin Ranskasta, ajattelin, etten enää koskaan palaa Disneylle töihin ja ettei minun tarvitse pitkään aikaan nähdä Pariisia. Suomeen paluuni lopulliseen ymmärtämiseen tarvittiin näköjään aika määrä syyssateita ja märkiä sukkia, mutta viime päivinä minulle on iskenyt hirveä nostalgia-aalto viime vuoden syksystä. Mm. näitä asioita ikävöin niin, ettei viime yönäkään meinannut uni tulla:


No ihan ensinnäkin kaipaan kovasti sitä lämpöaaltoa, joka iski Ranskaan. Lokakuun alussakin sai kulkea vielä t-paidassa shorsteissa, mutta toista se on täällä nimimerkillä "kaivoin jo villahuivit ja lapaset esiin".


Olen täällä Tampereellakin palannut tanssitunneille, mutta aina sinne mennessä tulee mieleen se, miten puikkelehdin Bastillen vilkkailla kaduilla kohti tanssistudiota ja Nathalien tunteja (käyn nytkin muuten yhden losilaisen opettajan tunneilla, joten menen nykyään aivan sekaisin, jos joku puhuu mulle tanssitunnilla suomea...). Ennen matkalla tanssimaan saattoi poiketa ties millä seikkailulla, mutta nykyään yritän päästä vain mahdollisimman nopeasti pois pimeästä ja sateesta.


Pariisi ei ollut kiva vain päivisin, vaan siellä pimeydessä oli sentään kaikkia kivoja valoja! Aloinkin muuten tossa sunnuntaina odottaa joulua...


Aina sinne Ranskaan piti jollain keinolla saada suomalaisia hedelmäkarkkeja ja Fazerin sinistä tai täytyi keinotella itsensä Ikeaan syömään lihapullia, mutta kummasti täällä on taas tullut ikävä ranskalaisia herkkuja, suolaisia ja makeita. Oi voi, kun nyt maistuisi raclette  tai crème brûlée, ja ranskalaiseen ateriaanhan oli melkein etikettivirhe olla ottamatta mitään jälkkäriä!


Pakko myöntää, että mulla on myös vähän ikävä Disneylandia... Niin työpaikkaa kuin itse puistoakin.


Kaikista eniten tietysti sieluani riistää olla erossa kaikista vuoden aikana keräämistäni ystävistäni. Tietysti netin kautta on helppo pitää yhteyttä, mutta ei se ole sama asia kuin tehdä töitä joka päivä yhdessä ja viettää ne vapaapäivätkin melkein samalla porukalla. Erityisesti mulla on ikävä tätä herraa, jonka kanssa aloitettiin melkein samaan aikaan samassa kaupassa ja joka jaksoi kuunnella kamalaakin ranskaani. Mutta Nalle Puh sen totesikin, että how lucky I am to have something that makes saying goodbye so hard.

Kylläpä tässä nyt oli ikävää ja nostalgiaa. Hassuinta on se, että viihdyn kyllä täällä Tampereellakin ja opinnot tuntuvat oikealta jutulta, mutta onko tämä sitten paljon parempaa kuin elämäni Ranskassa oli? Ei, mutta ruoho on kai vihreämpää aidan toisella puolella...

05/10/2012

Eskapismi

Koska en itse asustele enää ulkomailla, lueskelen mielelläni blogeja, jotka ovat täynnä jännitävää elämää metropolin sykkeessä. Erityisen mieluusti teen sitä, kun ulkona sataa vettä joka päivä ja Suomi alkaa puuduttaa. Tässä siis pari vinkkiä teillekin! Kuvat ovat otettu kyseessä olevasta blogista eli copyrighit sinne.


niotillfem
Olen lukenut ruotsalaisen Sandran tarinoita vuodesta 2009 asti, ja ensimmäisistä lukukerroista asti niotillfem on ollut lempiblogini. Sandra on siis tukholmalainen mainosalalla työskentelevä nainen, joka on asunut nyt parin vuoden verran New Yorkissa. Blogi on täynnä ihania kuvia, juhlia katoilla, matkoja ties minne ja myös tosi hyvin kirjoitettuja syvällisiä tekstejä. Lisäksi blogi on ruotsiksi, joten tässä on hyvää treeniä! Tosin tarvittaessa Google Translate kääntää tekstit ilmeisesti ihan ok englannillekin.


BREATHE ME.
Eerika opiskelee Lontoossa muotia ja markkinointia ja matkustelee paljon. Oltiin kesällä 2011 yhtä aikaa töissä Disneylandissa, ja vaikkei kesän aikana niin hirveästi ehkä ehdittykään nähdä, olen vaklaillut Eerikan elämää blogin välityksellä. Eerika ottaa mahtavia kuvia, ja ihailen yksinkertaisesti hänen unelmista tinkimätöntä elämänasennettaan.


Olipa kerran Pariisi
Nimestä käykin jo ilmi, missä kaupungissa ollaan. Blogissa on paljon hauskaa nippelitietoa Pariisista ja Ranskasta sinne muuttaneen suomalaisnaisen näkökulmasta. Postauksista saa myös hyviä vinkkejä vaikka iltapäiväkävelyille Pariisiin, ja kirjoittaja jaksaa ahkerasti osallistua kaupungin erilaisiin tapahtumiin. Oikeasti on myös kivaa, ettei ihan jokainen blogi ole pelkkää lifestyleä ja muotia!


SUBWAY TO VENUS
Olen seuraillut eri blogien kautta Paulan elämää jo vaikka kuinka kauan. Hän asui useamman vuoden Japanissa ja muutti nyt juuri Lontooseen uusien seikkailujen perässä! Paulalla on tosi kiva tyyli kirjoittaa, mahtavia pohdintoja ja elämäntuntuisia kuvia.

Eilen laitoin hiuksiini hoitoainetta, jota käytin paljon viime keväänä Ranskassa. Voi kuinka siitä tuoksusta tulikaan mieleen kaikki Pariisissa vietetyt päivät! Nyt tekisi ihan hirveästi mieli takaisin sinne pikkukaduille vaeltelemaan... Ehkä yritän siitä haaveilun sijaan vain syventyä tenttikirjoihin.

02/10/2012

Voimakkaasti sitoutumaton toimittajakoulu


Syön sanojani nyt heti, eli ajattelin kirjoitella ihan tästä oikeasta elämästä, toisin sanottuna nykyisestä opiskelupaikastani! Oikeasti en vaan saa aikaiseksi revittyä tarpeeksi tilaa kalenteriin, että jaksaisin muokata jotain kuvia, mutta onneksi ainakin tämmöisen hömpän kirjoittaminen on nopeampaa. Haluaisin väsäillä jotain postausta/postauksia vinkeistäni Pariisiin yms.

Mutta nyt asiaan! Tämä mahtava opiskelupaikkani on siis Tampereen yliopiston journalistiikan tutkinto-ohjelma. Mun olisi kuulunut aloittaa jo syksyllä 2011, joten nimi on ehtinyt vaihtua tässä vuoden aikana tiedotusopista journalistiikkaan, mutta sisältö lienee suunnilleen sama. Isona musta siis tulee yhteiskuntatieteiden maisteri ja luultavasti myös toimittaja tai ainakin joku median parissa jollain tavalla toimiva henkilö.
Olen ehtinyt viettää opiskelijaelämää kuukauden verran, joten en ole ehkä paras ihminen kertomaan vielä opiskeluista. Tässä ensimmäisenä vuonna näyttää kuitenkin olevan ihan alan perusteoriaa sekä yksi harkkakurssi (joka minulla on vasta keväällä), ja sitten toisena vuonna on luvassa laajat kurssit lehtijournalismista, tv:stä ja radiosta sekä visuaalisesta journalismista. Sen pidemmälle en uskalla vielä edes ajatella.

Olen kyllä tykännyt hirveästi olla tuolla koulussa. Kaikki mun kurssit ovat olleet tähän mennessä kivoja, ja sivuaineistakin tiedän jo sen verran, että ainakin kansainvälinen politiikka ja sosiaaliantropologia kiinnostaa. Olisi kivaa ottaa ranskaakin, mutta ensi periodissa starttaavalle kurssille on halukkaita viitisenkymmentä ja 18 pääsee sille... On ehkä vähän outoa, että kotona täytyy tehdä enemmän työtä kuin esim. lukiossa, mutta toisaalta tän jälkeenhän sitä pitäisi sitten olla tämän alan ammattilainen, joten ehkä tässä voisi tehdäkin vähän hommia oppimisen eteen.

Tiedän, että teitä varmasti on kovasti mietityttänyt, mistä ihmeestä postauksen otsikko tulee... No sehän on meidän ainejärjestömme nimi, kavereiden kesken Vostok. Sen ansiosta mun ei ole tarvinnut jäädä kotiin yksin istumaan, vaan olen ennemminkin saanut raahautua luennoille silmät ristissä. Vostokin kanssa olen lähdössä syyslomalla matkallekin, mutta kohteen paljastan vasta sitten joskus lähempänä! Nyt kuittaan, MORO!